Tausta

Vienan runokylien elvytyshanke sai alkunsa Vuokkiniemen kylää uhkaavasta kohtalosta. Vasta syntyneen Kostamuksen kaupungin senaikainen johto ei tuntenut kylän kulttuurihistoriaa ja olisi hävittänyt sen ja rakentanut tilalle balttilaistyyppisen maitofarmin muualta tuotuine asukkaineen.

Vuokkiniemen kylän pelastusoperaatio laajeni pian käsittämään myös sen alueella sijanneita, mutta 1960- ja 70-luvuilla ”perspektiivittöminä likvidoituja” pieniä kyliä. Ensimmäiset suunnitelmat tekivät yhdessä Vuokkiniemen silloinen kyläneuvoston puheenjohtaja Santeri Lesonen ja kirjailija Markku Nieminen Suomesta. Suunnitelmille hankittiin ensin Karjalan kulttuuripiirien ja sen jälkeen myös korkeimpien viranomaisten tuki. Elvytyksen keinoina nähtiin yksityismaanviljely uudelleen asutettavissa kylissä, katkeamattomana säilyneen käsityöperinteen hyödyntäminen ja kansainvälisen kulttuurimatkailun järjestäminen runokyliin. Vienan kulttuurimatkailu ei siis syntynyt matkailubisneksen näkökulmasta, kuten todellinen kulttuurimatkailu ei voikaan. Sen lähtökohtana oli Vienan runokylien elvytyksen – ja ennen kaikkea niiden asukkaiden – tukeminen.

Aikana, jolloin suunnitelmat tehtiin, vallitsi sellainen tilanne, ettei Neuvostoliitossa – joka vielä oli olemassa – tunnettu yksityisomistusta; Karjalan ja Suomen välillä ei ollut yhtään virallista raja-asemaa eikä Vienassa ollut koskaan käynyt yhtään turistia. Lisäksi runokylien alue kuului ns. suljettuun vyöhykkeeseen, jonne edes neuvostokansalaiset eivät saaneet mennä ilman erityislupaa. Kuitenkin suunnitelmia lähdettiin toteuttamaan.