Vienan runoruhtinas
Arhippa Perttusesta ei ole aikalaiskuvaa. Alpo Sailo teki 1940-luvulla hänestä patsaan käyttäen malleina hänen jälkeläisiään ja sukulaisiaan. 1900-luvun loppupuoliskon paras perinteentaitaja Santra Remsujeva tutustuu Sailon Arhippa-patsaaseen Juminkeon näyttelyssä.
“Oltuani lyhyen ajan tässä kylässä [Kivijärvessä], läksin täältä peninkulman matkan päähän syrjään Latvajärveen, missä asuvaa talonisäntää Arhippaa kiitettiin hyväksi runonlaulajaksi. Tämä vanhus oli nyt 80-vuotias, mutta oli ihmeteltävässä määrässä säilyttänyt muistinsa. Kokonaista kaksi päivää, jopa hieman kolmatta, hän piti minua runonkirjoitustyössä. Runot hän lauloi hyvässä järjestyksessä, jättämättä huomattavia aukkoja, ja useimmat niistä olivat sellaisia, joita en ennen muilta ole saanut; epäilen, olisiko niitä enää muualta saatavissa. Hyvin tyytyväinen olin siis päätökseeni käydä hänen luonansa. Kuka tietää, olisinko enää toiste tavannut ukkoa elossa, ja jos hän olisi ehtinyt kuolla, olisi melkoinen osa ikivanhoja runojamme hänen kanssaan mennyt hautaan.”
Kaikkiaan Arhippa Perttunen lauloi Lönnrotille yli 4100 säettä. Määrää voi vertailla Vanhan Kalevalan säemäärään: 12 078, tai siihen, että Lönnrotilla oli sitä muokatessaan kaikkiaan käytössään n. 40 000 säettä. Ilman Arhippaa Lönnrotin unelma tehdä eepos, joka olisi "vähintään puolet Homerosta" olisi voinut jäädä toteutumatta. Ei siis ole mikään ihme, että Arhippaa on myöhemmin alettu nimittää Vienan runoruhtinaaksi.Arhippa Perttunen ei ollut pelkästään eeppisen runon mestari. Hänen säejaksojaan on myös monissa kymmenissä Kantelettaren runoissa. Väinö Kaukonen pitää Arhippaa lyyristen runojen taitajana ilomantsilaisen Mateli Kuivalattaren vertaisena.
Arhippa itse piti isäänsä "Suurta Iivanaa" itseään monin verroin parempana laulajana ja arveli Lönnrotille, ettei hänen pojistaan tule runontaitajia. Tässä hän kuitenkin erehtyi, sillä hänen nuorimmalta pojaltaan Miihkalilta myöhemmät kerääjät panivat talteen lähes 70 runoa, yhteensä noin 3 500 säettä.