Arhippa Perttusen Säätiö
ПО-РУССКИ

Arhippa Perttusen runoja

Kun oisi käeltä kieli,
Kukkujalta kulkkutorvi,
Kukkuisin joka kuusen,
Joka lehvän lellättäisin.
Käymän käki suettu,
Lintu luotu lentämähän,
Huolellinen laulamahan.

EEPPISIÄ RUNOJA



SAMPO


Lappalainen kyyttösilmä
Piti viikosta vihoa,
Kaukausta ylen katsetta
Päälle vanhan Väinämöisen.

5

Vuotti illoin, vuotti aamuin
Tulovakse Väinämöista,
Soavakse Umentolaista.
Sillon vanha Väinämöinen
Rekehensä reutosihen,

10

Korjahan korentelihen.
Orihilla olkisella,
Hernevarrella hevolla
Ajoa karetteloopi
Selvällä meren selällä,

15

Ulapalla aukialla.
Lappalainen kyyttösilmä
Niin päivänä muutamena,
Huomenna monikahana
Keksi mustasen merellä,

20

Sinerväisen lainehilla.
Niin koppo tulisen jousen
Korvalta kovan tulisen;
Jännitti tulisen jousen,
Nuolen juonelle asetti,

25

Valitsi parahan varren.
Niin siitä sanoiksi virkko:
«Kun käsi alentanoovi,
Niin nuoli ylentyöhö;
Kun käsi ylentänöövi,

30

Niin nuoli alentuoho!»
Ampu olkisen orihin
Alta vanhan Väinämöisen,
Hernevartisen heposen
Läpi länkiluun lihasta,

35

Oikiesta olkapäästä,
Kautti kainalon vasemman.
Sillon vanha Väinämöinen
Sortu sormin lainehille,
Kämmenin vesille käänty.

40

Siellä kulki kuusi vuotta,
Seiso seitsemän keseä,
Kulki kuusissa hakona,
Petäjäisä pölkyn päänä.
Itkiä tihusteloopi,

45

Ukkoa rukoiloopi,
Pavannaista palveloopi:
«Nosta, ukko, suuri tuuli,
Sään mänyö määritöntä;
Nosta mustia muria

50

Päälle selvien vesien!»
Nosti ukko suuren tuulen,
Sään mänösen määrittömän;
Nosti mustia muria
Päälle selvien vesien.

55

Kanto vanhan Väinämöisen
Pimiähän Pohjolahan,
Kiven kirjavan sivulle,
Paaen paksun lappehille.
Itkiä tihusteloopi.

60

Pohjon akka harvahammas
Nousi aivon aikasehen,
Aivon aika huomenessa;
Pian pirtin lämmitteli,
Pyyhki pitkin pirttiähän,

65

Lattiatahan lakaisi;
Viepi ulos rikkasa
Pellolle perimmäiselle;
Rikoillahan seisotakse.
Tuosta kuuli kuusienen,

70

Tajusi kaheksialle;
Kuuli miehen itkeväkse,
Uroon urisevakse:
Ei uo itku naisen itku,
Eikä itku lapsen itku,

75

Tämä on itku Väinämöisen,
Urajanta Untamoisen.
Siitä sillon Pohjon akka
Viitisekse, vaatisekse,
Pääsomille suoreille,

80

Pätöville pääsomille.
Meni luoksi Väinämöisen,
Sanan virkko, noin nimesi:
«Mitä itet, Väinämöinen,
Kuta, Untamo, uriset?»

85

Sano vanha Väinämöinen:
«Tuota iten tuon ikäni,
Puhki polveni murehin,
Jo uin maille vierahille,
Äkki ouoille oville.»

90

Niin sanoopi Pohjon akka:
«Niin mitä minulle annat,
Kun saatan omille maille,
Oman kukon kuuluville,
Näiltä mailta vierahilta,

95

Äkki ouoilta ovilta?»
Sano vanha Väinämöinen:
«Mitäpä kysyt minulta?»
Niin sanoopi Pohjon akka:
«Kun sie laait uuen sammon,

100

Kirjokannen kirjoalet
Yhen joukosen sulasta,
Yhen värttinän murusta,
Yhen villan kylkyvöstä,
Maiosta mahovan lehmän,

105

Yhen otrasen jyvästä.»
Sano vanha Väinämöinen:
«En minä takoa taia,
Enkä kantta kirjoalla;
Työnnän sepon Ilmorisen,

110

Se on taitavin takoja,
Se on kannet kirjoapi.»
Siit’ on Pohjon akka
Otti miehen kuolomasta,
Otti vanhan Väinämöisen,

115

Vei sitä kotihin sitte;
Syötti miehen, juotti miehen
Kostutteli kuolomasta;
Pani oron juoksomahan,
Liinaharjan liikkumahan

120

Pimiästä Pohjolasta,
Summasta Sarajahasta,
Miehen syövästä kylästä,
Urohon upottajasta.
Kotihinsa tultuoho

125

Meni luoksi sepon siellä,
Sanan virkko, noin nimesi:
«Sinä seppo Ilmorinen,
Lankoni, emoni lapsi,
Lähe neittä noutamahan,

130

Päätä kassa katsomahan
Pimiästä Pohjolasta.
Nyt on neiti kosjottuna
Päätä kassa kaupattuna.»
Sillon seppo Ilmorinen

135

Peseksen, puhasteleksen
Sykysyisistä sysistä,
Tavonnoista talvisista;
Veran äärillä veäksen,
Lustuilla solkieksen;

140

Rekeensä reutuoksen,
Korjahan kohenteleksen.
Laski virkkua vitsalla,
Helähytti helmivyöllä;
Oro juoksi, matka joutu,

145

Pimiähän Pohjolahan,
Summahan Sarajahan,
Miesten syöjähän kylähän,
Urohon upottajahan.
Pohjolahan mentyöön

150

Pohjon akka harvahammas
Pani sammon laaintaan,
Kirjokannen kirjantaan
Yhen joukosen sulasta,
Yhen otrasen jyvästä,

155

Yhen villan kylkyöstä,
Maiosta mahovan lehmän,
Yhen värttinän murusta.
Sillon seppo Ilmorinen
Päivät sampuo rakenti,

160

Yöt neitä lepyttelööpi.
Sillon seppo Ilmorinen
Saapi sammon valmihiksi,
Kirjokannen kirjatuksi,
Ei neittä lepytetyksi.

165

Siit’ on jauho uusi sampo,
Kirjokansi kiikutteli:
Jauho purnon puhtehessa,
Jauho purnon syötäviä,
Jauho purnon myötäviä,

170

Kolmannen pieltäviä.
Niin ihastu Pohjon akka,
Anto oman tyttärehen
Sepolle Ilmoriselle
Ikusekse puolisokse,

175

Kainaloisekse kanakse,
Paniakse päänalaisen,
Jalkoin jaksajakse.
Sillon seppo Ilmorinen
Kotihinsa tullessansa,

180

Käkyöt kukahteloopi
Korjan kirjavan kokilla,
Oravaiset juoksenteli
Aisoilla vaahterisilla,
Tetryöt kukerteloopi

185

Päällä luokin kyyräppäisen.
Sepolla Ilmorisella
Käsi on kirjokintahissa,
Toinen neitosen nisissä;
Jalka on Saksan saappoassa,

190

Toinen reisien välissä.
Pohjolasta tullessansa.
Kotihinsa tultuohon
Meni vanha Väinämöinen
Luokse sepon Ilmorisen,

195

Kysytteli, lausutteli:
«Velli seppo Ilmorinen,
Lankoni, emoni lapsi,
Joko laait uuen sammon,
Kirjokannen kirjoalit?»

200

Sano seppo Ilmorinen:
«Jo mie laain uuen sammon
Maiosta mahovan lehmän,
Yhen villan kylkyöstä,
Yhen värttinän murusta,

205

Yhen otrasen jyvästä.»
Sano vanha Väinämöinen:
«Joko jauho uusi sampo,
Kirjokansi kiikutteli?»
Sano seppo Ilmorinen:

210

«Jopa jauho uusi sampo,
Jauho purnon puhtehessa,
Jauho purnon syötäviä,
Jauho purnon myötäviä,
Kolmannen pieltäviä.»

215

Sillon vanha Väinämöinen,
Kun tunsi toet sanomat,
Rakenteli laivoansa,
Laski laivansa merehen,
Sanan virkko, noin nimesi:

220

«Ku on tuolla toissa miessä
Vanhalla Väinämöisellä?
Iku Tiera, Nieran poika,
Ylimmäinen ystäväni.»
Nosti päälle purjepuunsa,

225

Kun on männikön mäellä;
Laskoopi sinistä merta
Melan koukkupään nojassa.
Laski päivän, laski toisen;
Portit Pohjolan näkyypi,

230

Paistaapi pahat saranat,
Pahan ukset ulvottaapi.
Tapasi on taskuhunsa
Sillon vanha Väinämöinen,
Löihen kukkaroisehensa;

235

Niin otti uniset nieklat,
Nukutteli nuuan joukon,
Paineli pakanan kansan.
Laskoopi sinistä merta
Pimiähän Pohjolahan.

240

Sanan virkko, noin nimesi:
«Iku Tiera, Nieran poika,
Ylimmäinen ystäväni,
Mene sie sampo ottamahan,
Kirjokansi kantamahan!»

245

Iku Tiera, Nieran poika,
Hyvä kielas käskieki,
Kepiä kehuttoaki,
Meni sammon ottamahan,
Kirjokannen kantamahan,

250

Eipä sampo liikukkana,
Kirjokansi kihnakkana,
Juuret maahan juurutettu.
Itse vanha Väinämöinen
Läksi sammon ottamahan,

255

Kirjokannen kantamahan,
Eipä sampo liikukkana,
Juuret maahan juurutettu.
Sillon vanha Väinämöinen
Sillon kynti sammon juuret

260

Satasarvella härällä,
Tuhatpäällä tursahalla;
Vei sammon venosehensa,
Talu talkapohjahansa.
Nosti päälle purjepuita;

265

Laskoopi sinistä merta,
Laski päivän, laski toisen.
Niin päivänä kolmantena
Muurahainen mulkupoika
Se kusi kuren jalalle

270

Pimiässä Pohjolassa.
Kurki laski suuren kulkun,
Parkasi pahan sävelen;
Kaikki Pohjola heräsi,
Paha valta valveutu.

275

Pohjon akka harvahammas
Tapasihe sampoansa:
«Jo on sampo muunne viety,
Kirjokansi kannettuna!»
Niin rakenti Pohjon purren:

280

Sata miestä sauomihin,
Sata airooh urosta,
Sata miestä miekallista,
Sata miestä ampujata;
Laskoopi sinistä merta.

285

Iku Tiera, Nieran poika.
Sanan virkko, noin nimesi:
«Sie, vanha Väinämöinen,
Laula sie, hyvä sukuni,
Hyvän sammon saatuosi,

290

Tien hyvän käveltyösi!»
Sano vanha Väinämöinen:
«Aikanen ois ilon teoksi,
Varahainen laulannaksi;
Portit Pohjolan näkyypi,

295

Paistaapi pahat saranat,
Pahan ukset ulvottaapi.
Kun omat ovet näkyisi,
Omat ukset ulvottaisi,
Äsen laulanta sopisi,

300

Ilon teentä kelpoaisi».
Niin sano sanalla tuolla
Itse vanha Väinämöinen:
«Ylimmäinen ystäväni,
Nouse purjepuun nenääh,

305

Kasisliekaah kavaa;
Katso iät, katso lännet,
Katso pitkin Pohjon ranta!»
Iku Tiera, Nieran poika,
Hyvä kielas käskieki,

310

Kepiä kehuttooki,
Nousi purjepuun nenääh,
Kasisliekaah kavahti,
Katso iän, katso lännen,
Katso pitkin Pohjon rannan,

315

Niin sano sanalla tuolla:
«Jo tuloovi Pohjon pursi,
Sata hanka hakkoapi;
Sata miestä sauomissa,
Sata airossa urosta,

320

Sata miestä miekallista,
Sata toinen ampujoa.»
Sillon vanha Väinämöinen
Jo näki tuhon tulevan,
Hätäpäivän päälle saavan,

325

Tapasi on taskuhunsa,
Löihen kukkaroisehensa,
Löysi piitä pikkaraisen,
Takloa taki vähäsen,
Neki mestasi merehen,

330

Saattaapi Sarajahansa,
Yli oikien olansa,
Kautti kainalon vasemman,
Itse noin sanoiksi virkko:
«Luotihin merehen luoto,

335

Sala saari siunattihin
Itähän ikäti pitkä,
Luotehelle loppumaton,
Pohjolahan polveksehen,
Johon purret puuttuoho,

340

Venehet takeltuoho!»
Niin on puuttunt Pohjon pursi,
Vene hankava halennut.
Pohjon akka harvahammas
Nousi leivon lentimille,

345

Sirkun siiville kohosi,
Vassat siiviksi sivalti
Kokon kynkkäluun nenille;
Lenteä lepettelööpi
Selvällä meren selällä,

350

Ulapalla aukiella.
Liiteleksen, laateleksen
Päähän pielen Väinämöisen;
Tahtoo pursi päin puota.
Laiva lassuin lohkiella.

355

Niin sanoopi Väinämöinen:
«Iku Tiera, Nieran poika,
Ylimmäinen ystäväni,
Ota nyt miekkasi omasi
Käelläsi oikiella

360

Vasemmalta reieltäsi,
Kokon koprille sivalla,
Vaakalinnun varpahille!»
Iku Tiera, Nieran poika
Otti miekkansa omansa

365

Käellähän oikiella
Vasemmalta reieltänsä,
Kokon koprille sivalti,
Vaakalinnun varpahille;
Vaan ei vuole vermentännä,

370

Ota ei orvas kettuona.
Iski kerran, iski toisen,
Kohta kolmetsi rapuopi;
Tuo ei viere vermentänä,
Ottat orvaskettuona.

375

Itse vanha Väinämöinen
Melan on merestä nosti,
Lapiensa lainehesta,
Kokon koprille sivalti,
Vaakalinnun varpahille.

380

Jäi yksi nimetön sormi
Sampuo pitelemähän,
Kirjokantta kantamahan.
Sillon vanha Väinämöinen
Otti miekkansa omansa

385

Käellä on oikiella
Vasemmelta reieltään.
Sillon sampuo murotti,
Kirjokantta kirjoali
Selvällä meren selällä,

390

Ulapalla aukiella.
Noita tuuli tuuvitteli,
Ilman lieto liikutteli
Ympäri meren sinisen.
Muut kaiket muruset viepi

395

Rannalle meryttä vasten,
Vasten merta hyyvänettä.
Pohjon akka harvahammas
Kannen kanto Pohjolahan,
Rivan kylmähän kylähän

400

Sormella nimettömällä,
Vasemmella varpahalla.
E. Lönnrot, 1834
SKVR I1, 54

KOSINTA


Vaka vanha Väinämöinen
Läksi neittä katsomahan,
Eli neittä kosjomahok,
Päätä kassa katsomahan

5

Pimiästä Pohjolasta,
Miehen syöjästä kylästä,
Urohon upottajasta.
Sillon laivah lasekse,
Alasehen astelekse,

10

Nosti päälle purjepuita,
Niin kun mäntyjä mäellä,
Karahkoita kankahilla,
Laskoopi sinistä merta,
Melan koukkupään nojassa.

15

Annikki saaren neiti,
Sisar seppo Ilmarisen
Joutu sotkut sotkomassa,
Vaattiet viruttamassa
Rannalla meryttä vasten,

20

Vasten merta hiuenetta.
Keksi mustasen mereltä,
Sinervöisen lainehilta.
Sanan virkko, noin nimesi:
«Kuin lienet vesikivonen,

25

Vesi päällesi vetäköö;
Eli lienet lintukarja,
Niin sie lentoh levitö;
Kun lienet kalanen karja,
Niin sie uimah uretu;

30

Kun lienet isoni pursi,
Eli veioni venonen,
Niin kohin kotihin käänny,
Perin muille valkamoille;
Lienet pursi Väinämöisen,

35

Niin perin kotio käänny,
Kohin muita valkamoita.
Tämä pursi Väinämöisen,
Niin perin kotiin käänty,
Kohin muita valkamoita.»

40

Annikki saaren neiti,
Sisar seppo Ilmorisen
Heitti sotkut sotkomatta,
Vaattiet viruttamatta
Rannalla meryttä vasten,

45

Vasten merta hiuenetta.
Niitä tuuli tuuvitteli,
lima lieto liikutteli
Rannalla meryttä vasten.
Annikki saaren neiti,

50

Sisar seppo Ilmorisen
Meni juossulla kotioh,
Samolla pihalla saapi,
Sanan virkko, noin nimesi:
«Veli, seppo Ilmorinen,

55

Naitiin nainen naitusi,
Otettih ostettusi,
Vuosin kolmin kosjottusi.»
Annikki saaren neiti
Meni luoksi Väinämöisen,

60

Sanan virkko, noin nimesi:
«Kunne läksit, Väinämöinen,
Urkenit, umentolainen?»
Sano vanha Väinämöinen:
«Läksin hanhien ajoh,

65

Eli joutsenen joruhek,
Pitkäkaglan katseloh
Tuolta Tuonelan joesta,
Manalan alantehesta.»
Aina Annikki sanoopi,

70

Tinarinta riitelöö:
«Jo tunnen valehtelovan,
Tajuolen kielastajan,
Toisin ennen miun isoni,
Muiten valta vanhempani

75

Läksi hanhien ajohon,
Eli joutsenen joruhek,
Pitkäkaglan katselohon:
Hyvä koira kahlehissa,
Hyvä kaari kainalossa,

80

Viini nuolie selässä.»
Sano vanha Väinämöinen:
«Läksin lohta kuultamah,
Taimenta tavottamah
Tuolta Tuonelan joesta,

85

Manalan alantehesta.»
Aina Annikki sanoopi,
Tinarinta riitelööpi:
«Jo tunnen valehtelovan,
Tajuolen kielastajan,

90

Toisin ennen miun isoni
Läksi lohta kuultamah,
Taimenta tavottamahok
Tuosta Tuonelan joesta,
Verkkoja venosen täysi:

95

Täysi laiva laskimia.»
Sano vanha Väinämöinen:
«Toki ma sanon toetki,
Jos vähän valehtelenki:
Läksin neittä kosjomahan,

100

Päätä kassa katsomahan
Pimeästä Pohjolasta,
Summasta Sarajahasta,
Miehen syöjästä kylästä,
Urohon upottajasta.»

105

Annikki saaren neiti,
Sisar seppo Ilmorisen,
Kun tunsi toet sanomat,
Meni juossulla kotih,
Samolla pihalle saapi,

110

Pian pirttih meneepi,
Alle kattojen ajaksen,
Sanan virkko, noin nimesi:
«Veli, seppo Ilmorinen,
Langoni, emoni lapsi,

115

Naitih nainen naitusi,
Otettih ostettusi,
Vuosih kolmih kosjottusi,
Saoin markoin maksettusi,
Tuhansin lunastettusi;

120

Jo meneepi Väinämöinen
Selässä meren sinisen,
Melan koukkupään nojassa.»
Sano seppo Ilmorinen:
«Annikki sisarueten,

125

Lämmitä saloa sauna,
Pian pirtti riuvuttele
Puuhusilla pienosilla,
Pienillä pilastehilla,
Joissa peiponen pesekse,

130

Pulmonen puhastelekse
Sykysyisistä sysistä,
Taonnoista talvisista.»
Annikki saaren neiti
Pian pirtin riuvutteli,

135

Lämmitti saloa saunan;
Sillon peiponen pesihin,
Pulmonen puhasteliin
Sykysyisistä sysistä,
Taonnoista talvisista.

140

Pani paian palttinaisen
Iholle alastomalle,
Vyötti vyön kullan karvasen
Päälle paian palttinaisen,
Veran äärillä veäkse,

145

Lustuilla solkieksen:
Lustuissa mies lujempi,
Rautapannoissa parempi,
Teräsvöissä tehtosampi.
Pani oron juoksomaan,

150

Liinaharjan liikkumaan,
Laski virkkua vitsalla,
Helähytti helmivyöllä,
Oro juoksi, matka joutu.
Pimiässä Pohjolassa

155

Sillon haukku suuri koira,
Linnan luppa luskutteli,
Saaren vartio valitti.
Perän peltoon sysäten,
Hännän maahan torjutellen.

160

Sokie sopesta virkko,
Akka vanha vaattiessa,
Niin sano Pohjan akka:
«Mene, renki, katsomaan,
Ei koira viatta hauku,

165

Peni syyttä syyättele.»
Renki noin sanoiksi virkki:
«Menepä itse katsomaan,
Mie en joua kuitenkana,
Pinos on suuri pilkottava,

170

Pino suuri, halot hienot,
Pilkkoja vähäväkinen.»
Aina haukku suuri koira,
Linnan luppa luskutteli,
Saaren vartio valitti,

175

Perän peltoon sysäten
Hännän maahan torjutellen.
Niin sano Pohjan akka:
«Mene, piika, katsomaan,
Ei koira viatta hauku,

180

Peni syyttä syyättele.»
Piika noin sanoiksi virkki:
«Mene itse katsomaan,
Mie en joua kuitenkana,
Kivi suuri jauhettava,

185

Kivi suuri, jauhot hienot,
Jauhaja vähäväkinen.»
Aina haukku suuri koira,
Linnan luppa luspatteli,
Saaren vartio valitti.

190

Niin sano Pohjan akka:
«Mene, tyttö, katsomaan,
Ei koira viatta hauku,
Peni syyttä syyhättele.»
Meni tyttö katsomaan,

195

Sano tuolta tultuansa:
«Ajetaah kirjokorjin
Maapuolin simo salosta,
Lasetah laivon suurin
Selänpuolin Lemmen lahta.»

200

Niin sano Pohjan akka:
«Ne tulee naimakansa.
Kummillen menet tyttöni?
Konsti korjalla ajaapi,
Kirjavalla kiiättääpi,

205

Ken laskee laivon suurin,
Alus on täynnä aartehia.
Kummalle menet tyttöni?»
Niin tyttö sanoiksi virkki:
«Oi emoni kantajani!

210

Ei ole meitä ennenkänä,
Ei meitä rahojen myöty,
Ain’ on ilman annertuna
Miehille anovaisille.»
Sillon vanha Väinämöinen

215

Oli eellä ennättäjä,
Heti tungeksen tupahan,
Alle kattojen ajaksen,
Kintahin kirvottimille,
Lakin päästä laskomille,

220

Oven suuhun, orren alle.
Itse noin sanoiksi virkki:
«Lienekkö miulla neittä
Ikusekse puolisokse,
Kainaloisekse kanakse,

225

Siani levittäjäksi,
Paniaksi päänalasen?»
Niin sano Pohjan akka:
«Kuin sie kynnät kyisen pellon,
Vakuolet maan matosen,

230

Niin se neiti annetah,
Nossat kyitä kynnökselle,
Käännökselle käärmehiä.»
Sillon vanha Väinämöinen
Sillon kynti kyisen pellon,

235

Käänti maata käärmehistä,
Sillon kyyt käsin piteli,
Maot koprin kollotteli.
Sano tuolta tultuansa:
«Jo mie kynnin kyisen pellon,

240

Käännin maata käärmehistä.
Joko neiti annetaan?»
Niin sanoo Pohjan akka:
«Äsen neiti annetaan,
Kun sie valkin valjastelet,

245

Längität hyvän hevosen
Vihannalle vainiolle,
Pyhän pellon pientarelle.»
Sillon vanha Väinämöinen
Varsan valjat kysyypi,

250

Suvi kunnan suitsiloita,
Astua taputteloo
Vihannalle vainiolle,
Pyhän pellon pientarelle,
Saa valkin valjahisin,

255

Längi on hyvän hevosen.
Sillon vanha Väinämöinen
Iski silmänsä itäh,
Käänti päätä päivän alle.
Itse noin sanoiksi virkki:

260

«Isä ilma, Auver taivo,
Taivo auvoksi avauto,
Ilma riehoksi revitä,
Taivon kansi kahtaloksi,
Sa’a lunta sauan varsi

265

Harjalle hyvän heposen,
Pyhän laukin lautaselle,
Kylmä jäätä kyynärejä
Otsah pyhän orihin.»
Sato lunta sauan varren

270

Harjalle hyvän heposen,
Hyvän laukin lautaselle,
Kylmi jäätä kyynärejä
Otsah pyhän orihin.
Sillon valkin valjasteli,

275

Längitti hyvän hevosen
Vihannalla vainiolla,
Pyhän pellon pientarella.
Sano tuolta tultuansa:
«Joko neiti annetah,

280

Jo mie kynnin kyisen pellon,
Jo mie valkin valjastelin,
Längitin hyvän hevosen
Vihannalla vainiolla,
Pyhän pellon pientarella?»

285

Niin sano Pohjan akka:
«Äsen neiti annetahan,
Saanet suuren suomuhauin,
Liikkuja kalan lihavan
Anopille antehiksi

290

Tuolta Tuonelan joelta.»
Sillon vanha Väinämöinen
Tohti toisiksi ruveta,
Ruohti muuksi muutellate,
Nousi leivon lentimille,

295

Sirkun siiville kohosi,
Kokon kynkkäluun nenille,
Lenteä lepyttelöö
Tuolle Tuonelan joelle,
Manalan alentehelle.

300

Liitelekse, laatelekse,
Keksi suuren suomuhauin,
Liikkuja kalan lihavan,
Iski kiinni kynsillähän.
Sillon suuri suomuhauki

305

Niin paino kokon kynimön
Alle selvien vesien,
Päälle mustien murien.
Niin sillon kynime kokko
Kohta kolmitsi kokoopi,

310

Niin kerralla kolmannella
Niin nosti kynime kokko,
Nosti suuren suomuhauin,
Liikkuja kalan lihavan
Oksalle omena tammen,

315

Latvalle lakan petäjän,
Tuossa maisteli makuo,
Tuossa riipo rintapäätä.
Kanto suuren suomuhauin,
Liikkuja kalan lihavan

320

Anopille ante’ikse.
Itse noin sanoiksi virkki:
«Jo mie kynnin kyisen pellon,
Jo mie valkin valjastelin,
Längitin hyvän hevosen

325

Vihannalla vainiolla,
Pyhän pellon pientarella,
Sain mie suuret suomuhauit,
Liikkuvat kalat lihavat
Anopille ante’ikse,

330

Jok’ on neiti annetahan?»
Niin sano Pohjan akka:
«Pahoinpa siäki laait,
Kun sie maistelit makuo,
Kohta riivot rintapäätä!»

335

Sano vanha Väinämöinen:
«Ei saalis viatta saaha
Paikoilta paremmiltana,
Saani Tuonelan joesta.»
Niin on siitä Pohjan akka

340

Anto oman tyttärehe
Vanhalle Väinämöiselle,
Ikuselle tietäjälle,
Polvuhuiselle runolle.
Sillon seppo Ilmorinen

345

Alla päin, pahoilla mielin
Kotih tullessansa
Keräsi kekosen puita,
Kolmekymmentä rekiä;
Siitä poltti hiililöiksi.

350

Pani kultie tuleh,
Hopehia huopan täyen,
Pani orjat lietsomah,
Palkkalaiset painamah.
Orjat lietso löyhytteli

355

Kintaittoman kätösen,
Hatuttoman hartiesen,
Talvisella taivalla;
Ei orjat hyvästi lietso,
Eikä paina palkkalaiset.

360

Itse löihe lietsomahe,
Lietso kerran löyhäytti,
Lietso toisen löyhäytti,
Niin kerralla kolmannella
Katso ahjonsa aluksen,

365

Lietsimensä liepehille:
Miekka tungekse tulesta,
Terä kulta kuumoksesta.
Ois miekka hyvän näkönen,
Vai miekka paha tapanen:

370

Joka päivä miehen tappo.
Niin miekan tuleh tunki,
Vielä kultia lisäkse,
Hopehia huopan täyen.
Orjat pani lietsomahan.

375

Orjat lietso löyhytteli,
Talvisella taivahalla,
Kintaittoman kätösen,
Hatuttoman hartiesen;
Ei orjat hyvästi lietso,

380

Eikä paina palkkalaiset.
Itse löihen lietsomahe,
Lietso kerran löyhäytti,
Lietso toisen löyhäytti,
Katso ahjonsa aluksen,

385

Lietsemensa liepehillä:
Ori tungekse tulesta,
Harja kulta kuumoksesta.
On ori hyvä näkönen,
Vaan ori paha tapanen:

390

Joka päivä tamman tappo.
Niin oron tuleh tunki,
Vielä kultia lisäkse,
Hopehia huopin täyen.
Pani orjat lietsomahan,

395

Palkkalaiset painamahan,
Orjat lietso löyhytteli
Kintahittoman kätehen,
Hatuttoman hartiehen,
Talvisella taivahalla;

400

Ei orjat hyvästi lietso,
Eikä paina palkkalaiset.
Itse löihe lietsomahe,
Lietso kerran löyhäytti,
Lietso toisen löyhäytti,

405

Katso ahjonsa aluksen,
Lietsimensä liepehille:
Neiti tungekse tulesta,
Kassa kulta kuumoksesta.
Sillon seppo Ilmarinen:

410

Ois neiti hyvä näkönen.
Heti öissä ensimmäissä
Nuoren neitosen keralla
Niin tuossa lepäelee
Perinnöillä pehmeillä,

415

Pätövillä pääaloilla.
Varoaksen vaippaansa,
Turvoaksen turkkiinsa;
Ku oli kylki neittä vasten,
Se kylki kyllä kylmä,

420

Ku oli vasten vaippoansa,
Vasten vaate riepuansa,
Oli kylki kyllä lämmin.
Niin tuossa lepäelöö
Nuoren neitosen keralla,

425

Ku on kullasta kuvattu,
Hopiasta siunaeltu.
Niin on yönä kolmantena
Turvoaksen turkkihinsa,
Varoaksen vaippaansa;

430

Sillon yönä kolmantena
Ku oli vasten vaippoansa,
Vasten vaate riepuansa,
Oli kylki kyllä lämmin;
Ku oli kylki neittä vasten,

435

Ku oli kullasta kuvattu,
Hopiasta siunaeltu,
Oli kylki kylmäämässä,
Oli hyyksi hyyttymässä,
Meren jääksi jähtymässä,

440

Kiveksi kovoamassa.
Niin neien tulehen tunki,
Kassa kullan kuumoksehen,
Vielä kultia lisäkse,
Itse noin sanoiksi virkki:

445

«Elkö etinen kansa,
Neittä kullasta kuvailko,
Hopeesta puolisoa,
Vilun kulta kuumottaapi.
Elkääte etinen kansa,

450

Elkääte takanen kansa,
Lähkö uimah uhalla,
Veikasta vesien päällä.
Elkääte etinen kansa,
Elkääte takanen kansa

455

Kilvon neittä kosjomahan
Kera vanhan Väinämöisen.»
E. Lönnrot, 1834
SKVR I1, 469

KILPALAULANTA


Tuopa nuori Joukahainen
Ajo tiellä vassatuksin
Kanssa vanhan Väinämöisen,
Puuttu vemmel vempeleh,

5

Luokki luokkih takeltu.
Sano vanha Väinämöinen:
«Kumpi tiennee enemmän,
Sempi tiellä seisuohon;
Kumpi tiennee vähemmän,

10

Sempi tieltä välttyöhön.»
Sano nuori Joukahainen:
«Tieän kolkot kuokituksi,
Kalahauat kaivetuksi,
Taivoset tähitetyksi,

15

Ilman pielet pistetyksi.»
Sano vanha Väinämöinen:
«Lapsen tieto, vaimon muisti,
Ei on partasuun urohon.
Omat on kolkot kuokkimani,

20

Taivoset tähittämäni,
Olin miessä kolmantena
Ilman pieltä pistämässä,
Ilman kaarta kantamassa,
Taivosta tähittämässä.»

25

Laulo nuoren Joukahaisen,
Laulo suoh suolivöistä,
Niittuh nisälihoista,
Kainaloista kankahah.
Sano nuori Joukahainen:

30

«Sie, vanha Väinämöinen,
Tietäjä iänikunen,
Virren ponsi polvuhinen,
Pyörrytä pyhät sanasi,
Peruuta lausiesi.»

35

Tuon on vanha Väinämöinen:
«Niin mitä minulle annat,
Kun pyörrän pyhät sanani?»
«Onpa miula kaarta kaksi,
Toinen tarkka ammunnalta,

40

Toinen lyömäh riviä,
Ota niistä jompikumpi.»
Sano vanha Väinämöinen:
«Ei ole kaaren kantajoa,
Eikä nuolen noutajoa;

45

On kaari itselläin,
Katson mie päälle kaariesi.»
Sano nuori Joukahainen:
«On minulla oritta kaksi,
Toinen käymäh riviä,

50

Toinen tarkka askelelta,
Ota niistä jompikumpi,
Pyörrytä pyhät sanasi,
Peruuta lausiesi.»
«?n huoli heposistasi,

55

Sure sukkajalkojasi,
On ori itselläin,
Ei ole orin ottajoa,
Suvikunnan suitsioa,
Varsan viejöä vaolle.»

60

Sano nuori Joukahainen:
«Annan ainoan sisaren,
Lainoan emoni lapsen,
Sie pyörrä pyhät sanasi,
Peruuta lausiesi.»

65

Sillon vanha Väinämöinen
Pyörrytti pyhät sanansa,
Peruutti lausiensa.
Sillon nuori Joukahainen
Alla päin, paholla mielin,

70

Kahta kallella kypärän
Kotih tullessansa.
Emo vastaah tuleepi,
Sano virkko, noin nimesi:
«Poikuoni nuoremmainen,

75

Lapseni vakavuteeni.
Mit’ olet paholla mielin,
Kahta kallella kypärän?»
Sano nuori Joukahainen:
«Tuota iten tuon ikäni,

80

Puhki polveni murehin,
Annan ainuon sisaren,
Lainasin emoni lapsen
Ikuselle tietäjälle,
Polvuiselle runolle

85

Ikuseksi puolisoksi,
Kainaloiseksi kanaksi,
Sian levittäjäksi,
Paniaksi päänalasen,
Jalkojen jaksajaksi.»

90

Emo taiten vastaeli:
«Ellös ollo milleskänä,
Tuota toivoin tuon ikäni,
Puhki polveni halasin
Su’ukseni suurta miestä,

95

Laulajata langokseni,
Vävykseni Väinämöistä,
Ellös ollo milleskänä.»
E. Lönnrot, 1834
SKVR I1, 469

VIPUSESSA KÄYNTI


Vaka vanha Väinämöinen
Teki tieolla venettä,
Lato purtta laulamalla.
Uupu kolmie sanoa

5

Päähän laian päästessänsä,
Hankoja hakatessansa,
Tehessään on teljopuita.
Niin sano sanalla tuolla:
«Ois tuolla sata sanoa

10

Pääskyparven päälaella.
Ois tuolla sata sanoa
Hanhilauman hartehilla,
Joutsenkarjan juonenpäässä,
Suussa valkian oravan,

15

Kesäpetran kielen alla.»
Tappo parven pääskylöitä,
Lauman hanhia hajotti,
Tappo joukon joutsenia,
Oravoita orren tappo,

20

Pellon petroja levitti;
Ei saanut sanoakana,
Eikä puoltana sanoa,
«Ois tuolla sata sanoa,
Tuhat virren turkelmosta

25

Suussa Antervo Vipusen,
Ku on viikon maassa maannut,
Kauan levossa levännyt;
Leuall’ on leviä lehto,
Pajupehko parran päällä,

30

Venehhaapa harte’illa.
Vaan on matkoja pahoja,
Miesten miekkojen teriä,
Naisten nieklojen neniä.»
Lähtie luku tuleepi,

35

Toinen käyä kelpoaapi,
Kun on muinen kasakan,
Elik orjan palkollisen.
Astu päivän helkytteli
Miesten miekkojen teriä,

40

Astu päivän, astu toisen
Naisten nieklojen neniä,
Niin päivänä kolmantena
Torkahti toisen jalkaah,
Vaapahti vaasemutensa

45

Suuh Antervo Vipusen,
Ku on viikon maassa maannut,
Kauan mannussa levännyt.
Sillon vanha Väinämöinen
Toivo polvensa palavan,

50

Jäsenensä lämpievän
Suussa Antervo Vipusen.
Pani paitansa pajaksi,
Turkkinsa tuhuttimeksi,
Vasaraksi kyynäspäänsä,

55

Pienet sormensa pihiksi,
Takuo taputteloopi,
Tako rautasen korennon.
Syösti rautasen korennon
Suuh Antervo Vipusen.

60

Sillon Antervo Vipunen
Puri poikki mellon rauan,
Ei tiennyt terästä purra,
Eikä syöä rauan syäntä.
Sillon Antervo Vipunen

65

Sanan virkki, noin nimesi:
«Mene, konna, kulkustani,
Maan valio, maksoistani,
Syet suuhuni tuloopi,
Rauan kuonat kulkkuhuni.»

70

Niin sanoopi Väinämöinen:
«Lähen, konna, kulkustasi,
Maan valio, maksostasi,
Kun sanot sata sanuo,
Tuhat virren tutkalmuo.»

75

Sillon Antervo Vipunen,
Ku on viikon maassa maannut,
Kauan mannussa levännyt,
Niin sano sata sanuo,
Tuhat virren tutkalmuo.

80

Sillon vanha Väinämöinen
Sai venosen valmeheksi.
E. Lönnrot, 1834
SKVR I1, 399

TUONELAN PIDOT


Päivölä pitoja laati,
Sariola juominkia.
Niin sanoopi olut punanen:
«Kun ei tullo juojoani,

5

Juojoani, syöjöäni,
Potin poikki vanteheni,
Ulos pohjani porotan.»
Etsittiin laulajata,
Etsittiin, eipä löytty.

10

Tuotu hauki laulajaksi;
Ei hauissa laulajata,
Kuonasuussa kukkujata,
Hauin hampahat hajalla.
Tuotu lohi laulajaksi;

15

Ei lohessa laulajata,
Lohen leuat longallaan.
Tuotu vanha Väinämöinen
Laillisekse laulajaksi,
Kujelleksi kukkujaksi.

20

Sillon vanha Väinämöinen
Heti ottaapi olosta,
Niin on laululle rupesi,
Töille virtten työntelihen.
Laulo päivän, laulo toisen,

25

Niin päivänä kolmantena
Rikkohen reki runolta,
Jalas taittu laulajalta
Alla vanhan Väinämöisen,
Niissä Päivölän pioissa,

30

Sariolan juominkissa.
Niin sano sanalla tuolla,
Itse vanha Väinämöinen
Sanan virkki, noin nimesi:
«Onko tässä nuorisossa,

35

Nuorisossa pienisössä,
Eli suuressa su’ussa,
Isossa isän alassa
Käyjä Tuonelta oroa,
Manalalta vääntiötä,

40

Reki uusi laatieni,
Ratsuo rakentoani?»
Sekä nuoremmat sanoopi,
Jotta vanhemmat sanoo:
«Ei ole tässä nuorisossa,

45

Eikä suuressa su’ussa,
Käyjä Tuonelta oroa,
Manalalta vääntiötä,
Reen uuen laatieh,
Ratsuja rakentoase,

50

Äiä on sinne mennehiä,
Ei paljo palannehia,
Vähä sieltä tullehia.»
Itse vanha Väinämöinen
Läksi Tuonelta oroa,

55

Manalalta vääntiötä,
Reen uuen laatieh,
Ratsuo rakentoase.
Astu tietä asteloopi,
Astua taputteloopi

60

Tuolle Tuonelan joelle,
Niin huhuta huiahutti:
«Tuos venettä Tuonen tytti,
Karpassu kapo Manalan,
Yli salmen saahakseni,

65

Joen poikki päästäkseni!»
Tuonen tyttäret sanovat,
Kalman neiot kantelovat:
«Mi on sun Manalle tuonut,
Mi on tuonut Tuonelahan?»

70

Sano vanha Väinämöinen:
«Tuoni mun Manalle tuonut,
Tuoni tuonut Tuonelahan.»
Tuonen tyttäret toruvat,
Kalman neiot kantelovat:

75

«Jo tunnen valehtelian,
Tajuolen kielastajan,
Kun Tuoni Manalle tuopi,
Tuoni suusta tupruapi.»
Sano vanha Väinämöinen:

80

«Vesi on mun Manalle tuonut,
Vesi tuonut Tuonelahan.»
Tuonen tyttäret toruvat,
Kalman neiot kantelovat:
«Jo tunnen valehtelian,

85

Tajuolen kielastajan,
Kun vesi Manalle tuo,
Vaattiet vesin valuu,
Lainehin lapahteloo.»
Sano vanha Väinämöinen:

90

«Toki mä sanon toetki,
Jos vähän valehtelinki:
Rauta mun Manalle tuonut,
Rauta tuonut Tuonelahan.»
Tuonen tyttäret toruvat,

95

Kalman neiot kantelovat:
«Jo tunnen valehtelian,
Tajuolen kielastajan,
Kun rauta Manalle tuopi,
Tuopi rauta Tuonelahan,

100

Vaattiet verin valuisi,
Hurmehin norahteloisi.»
Sano vanha Väinämöinen:
«Toki mä sanon toetki,
Jos vähän valehtelinki,

105

Olin Päivölän pioissa,
Sariolan juominkissa
Parahina laulajina,
Tietävämpinä runoina.
Laulon päivän, laulon toisen,

110

Niin päivänä kolmantena
Rikkoho reki runolta,
Jalas taittu laulajalta,
Alla vanhan Väinämöisen
Niissä Päivölän pioissa,

115

Sariolan juominkissa.
Läksin Tuonelta oroa,
Manalalta vääntiöä,
Reen uuen laatieni,
Ratsun rakentoani,

120

Tuos venettä Tuonen tyttö,
Yli salmen soutakseni,
Joen poikki päästäkseni.»
Toi venehen Tuonen tyttö,
Yli salmen saatteloo,

125

Joen poikki päästelöö;
Syötti miehen, juotti miehen,
Pani maata matkamiehen;
Mies makaa, vaattet valvo.
Tuonen tyttö rautasormi,

130

Rautasormi, rautanäppi
Rautarihman kesräpi,
Vaskinlangojen valava.
Tuonen poika rautasormi,
Rautasormi, rautanäppi,

135

Rautaverkkojen kutoja,
Vaskiverkkojen valaja.
Sillon verkkoja veettih
Poikki Tuonelan joesta,
Sekä pitkin, jotta poikki,

140

Jotta vieläi vitahan
Manalan alantehesta,
Jottei päässä Väinämöisen,
Selvitä Umentolaisen
Tuolta Tuonelan joesta,

145

Manalan iki majasta.
Sillon vanha Väinämöinen
Jo näki tuhon tulevan,
Hätäpäivän päälle saavan,
Tohti toisikse ruveta,

150

Ruohti muuksi muutellaita:
Mato rautassa matona,
Kulki kyissä käärmehinä
Poikki Tuonelan joesta,
Läpi Tuonen verkkoloista.

155

Sano tuolta tultuoh
Nousevalle nuorisolle,
Kansalle ylenevälle:
«Äiä on sinne mennehiä,
Ei paljo palannehia

160

Tuolta Tuonelan koista,
Manalan iki majasta,
Ei on pojat puolet.
Elkääte etinenkänä,
Elkääte takanenkana

165

Läkkö Tuonelta oroa,
Manalalta vääntiöä,
Rekilöitä laatioa,
Ratsuja rakentaa!
Äiän sinne mennehiä,

170

Ei paljo palannehia.
Sillon vanha Väinämöinen
Sekä soitti, jotta laulo,
Kuulla noien kultasien,
Tietä mielitehtosien,

175

Nuorisolle nousevalle,
Kansalle ylenevälle.
E. Lönnrot, 1834
SKVR I1, 362

VÄINÄMÖISEN HAAVA


Vaka vanha Väinämöinen
Vuorella venettä vesti,
Kalliolla kalkutteli,
Kirvon lyömättä kiveh.

5

Kasah kalkahattamatta.
Hiisi vartta vaapahutti,
Lempo pontta pyörähytti,
Hiisi suonille sovitti,
Lempo luille luiskahutti.

10

Veri pääsi vuotamahan,
Maahan maito juoksemahan,
Ei ollut sitä mäkeä,
Eikä vuorta korkieta,
Jok’ ei tullut tulvillehen

15

Varpahasta Väinämöisen,
Polvesta pojan pätösen.
Tuoahan hopie tuoppi,
Kulta kannut kannetahan,
Ei piettu pikkustakaan,

20

Veä vähästäkään
Jesuksen suloa verta,
Herran hurmetia hyveä.
Tuohiset vesiltä tuotu,
Leppälastut lainehilta,

25

Ne on pikkusen pitänyt,
Vetänyt ani vähäsen,
Veren vuotamatiomaks.
Maito juoksemattomaks.
Ei nyt maahan maito joua...

30

Veri seiso niinkuin seinä
Lihan lämpösen sisässä,
Liha on lämmin syöäkses,
Veri on lämmin juoakses.
E. Lönnrot, 1834
SKVR I1, 297

VENEPUU JA MERIMATKA


Sampsa poika Pellervoinen
Läksi puuta etsimähän,
Tammia tavottamahan,
Jumalalle purjepuuta,

5

Luojalle venon emeä.
Yhty tammi vastohoisi,
Kysytteli, lausutteli:
«Tuloviko siusta, tammi,
Luojalle venon emeä?»

10

Tammi vastoaapi:
«Eipä miusta tullutkana;
Kolmitsi tänä kesänä
Mavot juureni mateli,
Kolmitsi tänä kesänä

15

Piru kierti keskipuuta,
Korpit kronkku latvoillani.»
Aina eistyvi etemmä,
Yhty tammi vastohoisi.
Kysytteli, lausutteli:

20

Tuloviko siusta, tammi,
Jumalalle purjepuuta,
Luojalle venon emeä?»
Tammi taiten vastoaapi:
«Eipä miusta tullutkana;

25

Kolmitsi tänä kesänä
Maot on juureni makasi,
Piru kierti keskipuuta,
Korppi kronkku latvoillani.»
Niin on eistyvi etemmä.

30

Niin päivänä kolmantena
Yhty tammi vastohoisi,
Kysytteli, lausutteli:
«Tuloviko siusta, tammi,
Jumalalle purjepuuta,

35

Luojalle venon emeä?»
Tammi taiten vastoaapi:
«Tulovipa miusta puuta,
Jumalalle purjepuuta,
Luojalle venon emeä.

40

Kolmitsi tänä kesänä
Mesi tippu lehvistänä,
Päivä kierti keskipuuta;
Kolmitsi tänä kesänä
Käki kukku latvoillani.»

45

Siitä taisi tammen kaata,
Puun sorian sorrutella,
Loati valmehen venehen,
Yhen tammen taittumoista,
Puun murskan murenomista.

50

Sai venonen valmihiksi
Lykkäsi venon vesille
Kuorikiskoilta teloilta,
Mäntysiltä järkälöiltä,
Itse noin sanoiksi virkko:

55

«Kupliksi veno vesillä,
Lumpehiksi lainehilla.»
Itse istuksen perähän,
Sampsa poika Pellervoinen,
Santta Anni airollissa.

60

Santta Pietari sanovi,
Santta Anni arvelovi:
«Tule sie purtehen, Jumala,
Alaseh on armollinen,
Pätöville peäaloillen,

65

Alle viltin vieretäte.»
Tuli purteh Jumala,
Alaseh on armollinen,
Pätöville peäaloille,
Alle viltin vierettisi,

70

Santta Pietari perässä.
Laski päivän, laski toisen,
Niin päivänä kolmantena
Meri suureksi sukeutu,
Moailma isoksi täyty,

75

Nousi kuohut korkieksi,
Veen aallot ankaraksi.
Santta Pietari sanovi,
Santta Anni arvelovi:
«Sie kuulu Jumalan poika,

80

Vierittele vilttihese,
Peältä kasvo kaunehielta,
Meri suureksi sukeutu,
Moailma isoksi täyty.
Nousi kuohut korkieksi,

85

Veen aallot ankaraksi.»
Niin kuulu Jumalan poika
Vilttihinsä vieretteli,
Vieretteli vilttiänsä
Peältä kasvo kaunehielta,

90

Pätöviltä peäaloilta.
Iku Turso Äiön poika
Nosti peätänsä merestä,
Lakkoansa lainehista,
Vierestä veno punasen.

95

Niin kuulu Jumalan poika
Kohta korvista kohotti,
Niin veti venosehensa,
Kysytteli, lausutteli:
«Iku Turso Äiön poika,

100

Niin miksi merestä nousit,
Kuksi oalloista ylenit
Etehen imehnisille,
Soanikka on Jumalan poian?»
Iku Turso Äiön poika

105

Eikä tuo hyvin ihastu,
Eikä tuo kovin pelästy.
Niin kuulu Jumalan poika
Tuota kovin tutkaeli,
Kohta kolmitsi kysyvi:

110

«Niin miksi merestä nousit,
Kuksi oalloista ylenit,
Etehen imehnisille,
Soanikka Jumalan poian?»
Niin kerralla kolmannella

115

Sattu Turso Äiön poika,
Sanan virkko viimmeseksi!
Niin kerralla kolmannella:
«Oli mieli koatakseni,
Laskieni lainehisen.»

120

Niin kuulu Jumalan poika
Kohta korvista kohotti,
Heitti selvähän merehen,
Ulappahan aukeaan,
Itse sanoiksi virkki:

125

«Iki Turso Äiön poika,
Ellös sie merestä nousko,
Ellös oallosta yletä
Etehen imehnisille,
Soanikka Jumalan poian,

130

Kuni kuuta, aurinkoa,
Päiveä hyvännäköstä!»
Sen on päivyen perästä
Ei Turso merestä nouse,
Eikä oallosta ylene

135

Etehen imehnisille.
Siitä sinne tie mänövi,
Rata uusi urkenevi.
J. F. Cajan, 1836
SKVR I1, 339

KANTELE


Vaka vanha Väinämöinen
Käypi teitä asteloo
Ympäri meren sinisen;
Kuuli purren itkeväksi.

5

Venehen valittavaksi.
Mäni luokse uuen purren,
Kysytteli, lausutteli:
«Mitä itet, uusi pursi,
Venet hankaton haloat?»

10

«Hankatuuttani haloan,
Kaarituuttani kaipaelen,
Muut kaikki pahemmat purret,
Ne kaikki sotia käyvät,
Täytensä eloa tuovat,

15

Alasehen aartehia,
Mie lahon lastuilleni,
Venyn vestämöisilläni.
Pahimmat maan matoset
Alla kuoreni asuvat,

20

Ilman linnut ilkeimmät
Päälläni pesän pitävät.»
Sillon vanha Väinämöinen
Päivän airoa asetti,
Toisen laati laitapuita,

25

Puita kaari kapsutteli,
Sillon teljoa tekeepi;
Sai venon valmihiksi.
Lykkäsi venon vesille
Kuorikiskoilta teloilta,

30

Mäntysiltä järkälöiltä,
Itse noin sanoiksi virkki:
«Kuplikse veno vesille,
Lumpehiksi lainehille.»
Lato toisen laitapuolen

35

Sukapäitä sulhasia,
Sukapäitä, piipivoja;
Lato toisen laitapuolen
Tinapäitä neitosia;
Itse issukse peräh,

40

Niin kun Suomen suolasäkki,
Tukhulmin humalatukku.
Pani vanhat soutamaan,
Vanhat souti, päät vapisi,
Ei vanhoissa soutajoa;

45

Pani nuoret soutamaan,
Verevät vetelemään,
Nuoret souti, airot notku.
Laski päivän, laski toisen
Nenätse utusen niemen;

50

Keksi luotosen merellä,
Siit’ on luota luotoselta,
Läksi luota luotoselta,
Lohen luita luotosella,
Lohen luita, luunmuruja,

55

Hauin suuren hampahia.
Täss’ ois alku kanteletta.
Mistä koppa saatanee?
Tuolta tuomikkopurolta,
Kuusesta kumajavasta.

60

Mistä kielet saatanee?
Jousista ujon upehen.
Sillon vanha Väinämöinen
Laati harkon hauin luista,
Kantervon kalan evästä.

65

Soitti nuoret, soitti vanhat,
Eipä soitto soitakkana.
Itse vanha Väinämöinen
Pani ponnen polvelleh,
Kären käänti taivoseh,

70

Itse soitti, jotta laulo,
Kantervo sanoin pakasi:
«Ei se soitto muilla soita,
Kun ei soine laatialla,
Vanku vaivan nähnehellä.»

75

Itseltä soittajalta
Kyynäl vieri silmältähän,
Toinen toisesta norahti,
Häriämmät päätä pääskyn.
Itseki metsän emäntä

80

Kantervoa kuulemaan.
Itseki veen emäntä
Rinnon ruokuh ajaksen
Kantervoa kuulemaan,
Kantervoa kalan evästä.

85

Kun on kyynäl vieremässä
Kyynäl vieri silmältähän,
Jo aina alemma vieri
Leveille leuoille,
Niin aina alemma vieri

90

Riveille rinnoille,
Niin aina alemma vieri
Jalka pöyille jaloille,
Niin aina alemma vieri
Alle selvien vesien,

95

Päälle mustien murien.
Sano vanha Väinämöinen:
«Onko tässä nuorisossa,
Eli suuressa su’ussa,
Isossa isän alassa

100

Kyyneleni poimioita
Alta selvien vesien?»
Sekä nuoremmat sanoo,
Sekä nuoret että vanhat:
«Ei ole tässä nuorisossa

105

Eikä suuressa su’ussa,
Isossa isän alassa,
Kyyneleisi poimioa
Alta selvien vesien,
Päältä mustien murien.»

110

Sano vanha Väinämöinen:
«Usein sininen sotko
Sulannossa sukeltelekse,
Hyyssä vilottelekse.»
Sillon poimi kyynelensä

115

Alta selvien vesien.
E. Lönnrot, 1834
SKVR I1, 615

HIRVEN HIIHDÄNTÄ


Kaunis Kauppi Köyrätyinen,
Varsin veitikkä verevä
Sykysyn lylyä laati,
Ketti kalhuja kevän.

5

Saapi sukset valmehiksi,
Niin sanoiksi virkko:
«Ei ole sitä metsässä
Jalon neljän juoksevata,
Ei ole sitä metsässä,

10

Jot’ ei näillä yllättäne
Kalhuilla pojan Kalevan.»
Pääty Hiiet kuulemassa,
Juurtaat tähyämässä.
Hiiet hirviä rakenti,

15

Juuttaat suki poroa,
Pään mäkäsi mättähästä,
Selän aivin aiaksesta,
Jalat rannan raippasista.
Hiiet neuo hirviäh,

20

Ku kunki sukimoian,
Itse ilmoin luomieh:
«Juokse tästä Hiien hirvi!»
Siitä juoksi Hiien hirvi,
Poropetra poimetteli

25

Ahin aittojen perätse,
Varsin veitikän veräjän.
Lapin lapset itketteli,
Lapin naiset nakratteli,
Lapin koirat haukutteli,

30

Kattilat tulelta kaato,
Selät keitin keikahutti
Keitot tuhkaan tuherti
Liemet lieteh levitti.
Aina juoksi Hiien hirvi,

35

Poropetra poimetteli.
Tuli veitikkä kotih,
Niin lapset sanoa saatto:
«Tästä juoksi Hiien hirvi
Poropetra poimetteli.

40

Jalkasi jalo tevana,
Lapin koirat haukutteli,
Lapin naiset nakratteli,
Lapin lapset itketteli,
Kaato kattilat tulelta,

45

Selät keitin keikahutti,
Keitot tuhkah tuherti,
Liemet lieteh levitti.»
Aina juoksi Hiien hirvi,
Se sinne mänövi tuosta.

50

Siitä veitikkä verevä
Pian suuttu ja vihastu,
Lykkäsi lylyn lumelle,
Kun on voina vuolakkeena,
Kanto kalhunsa sivulle,

55

Ku on kiitävän havukan,
Kanto kaksi sauoaan,
Kaksin puolin kalhuistaan,
Toinen makso markan sauva,
Toinen ruskian reposen.

60

Lykkäsi lylyn kerran:
Silmän siitämättömähän,
Lykkäsi lylyn toisen:
Korvan kuulemattomahan,
Niin kerralla kolmannella

65

Lysmätti lyly lävestä,
Taittu kalhu kannan tiestä,
Sauva suovaron varasta,
Hiien hirven lautaseh,
Poropetran palkimehen.

70

Taljoa taputteloo:
«Sopisipa tuossa maata
Nuoren neitosen keralla,
Lempi tyttösen levätä.»
E. Lönnrot, 1834
SKVR I2, 865

LEMMINKÄISEN TUHO


Oli lieto Lemminkäinen,
Oli ongella olova,
Kävyksillä aina käyjä
Nenässä utusen niemen.

5

Päässä saaren terhenisen;
Vapa vaskinen vapisi,
Hopieinen siima siuki
Lemmin pojan onkiessa.
Jo päivänä muutamena,

10

Huomenna monikahana
Puuttu kala onkeensa,
Taimen taklarautaansa,
Sen veti venosehensa,
Talu talkapohjaansa:

15

Siliähk’ on siikaseksi,
Haliehk’ on haukiseksi,
Päärivaton neitoseksi,
Evätön lohikalaksi.
Niin sano sanalla tuolla:

20

«Oisko kuokkani kotonen,
Eli halmehakkurini,
Lohi leikkoallakseni,
Kala katkoallakseni
Murkkinaisikse muruikse,

25

Satronaisikse saroikse,
Lohisikse lounahikse!»
Lohi loimahti mereen,
Kala kirjo kimmeltiin,
Äsken päätänsä ylenti

30

Vihurilla viijennellä,
Kupehella kuuvennella,
Aallolla yheksännellä,
Itse noin sanoiksi virkko:
«Oi sie lieto Lemmin poika,

35

Hulluuttasi, houkuttasi,
Mieleltä väheyttäsi,
En mie siulle tullukkana,
Lohi viploin viilläksesi,
Kala palstoin pannaksesi

40

Murkkinaisikse muruikse,
Satronaisikse saroikse,
Lohisikse lounahikse;
Tulinpa mie siulle
Ikuseksi puolisoksi,

45

Paniaksi päänalasen,
Jalkojen jaksajaksi.»
Itse aaltohin aleni.
Sillon lieto Lemmin poika
Alla päin, paholla mielin,

50

Kahta kallella kypärin,
Kotihisa tullessaan.
Emo vastahan tulevi:
«Poikuoni nuorempani,
Mit’ olet paholla mielin,

55

Kahta kallella kypärin?»
Niin sano sanalla tuolla:
«Oi emoni kantajani,
Olin mie ongella olia,
Kävyksellä aina käyjä

60

Nenässä utusen niemen,
Päässä saaren terhenisen,
Vapa vaskinen vapisi,
Hopieinen siima siuki.
Kala puuttu onkeheni,

65

Sen vein venoseheni,
Talun talkapohjaani.
Sanan virkon:
«Siliehko siikaseksi,
Haliehko haukiseksi,

70

Evätön lohikalaksi;
Oisko kuokkani kotone,
Eli halmehakkurini,
Lohi leikkoallakseni,
Kala katkoallakseni

75

Murkkinaisikse muruikse,
Satronaisikse saroikse,
Lohisikse lounahikse.»
Lohi loimahti mereen,
Kala kirjo kimmeltiin,

80

Äsken päätänsä ylenti
Vihurilla viijennellä,
Kupehella kuuvennella,
Aallolla yheksännellä,
Itse noin sanoiksi virkki:

85

«Mieleltä väheyttäsi,
En mie siulle tullut,
Tulinpa mie siulle
Siasi levittäjäkse.»
Itse aaltohin aleni.

90

Siitä noin sanoiksi virkki:
«Sano untammo unesi,
Väinen tyttönen, makuusi,
Missä Vuojela elääpi,
Väinän tyttäret asuvat?»

95

«Tuolla Vuojela elääpi,
Väinän tyttäret asuvat
Selässä meren sinisen,
Kirjavan kiven sisässä,
Pikkusessa pirttisessä,

100

Siellä Vuojela elääpi
Satojen lukkujen takoa,
Tuhansien avaimien.»
Sano lieto Lemmin poika:
«Anni sikkoseni,

105

Lämmitä saloa sauna,
Pian pirtti riuvuttele
Puuhusilla pikkusilla
Pienillä pilastehilla!»
Itse pistäkse pajaan,

110

Sata lukkua takoopi
Yhen kalan kiehuessa,
Yhen saunan lämmitessä.
Siitä peiponen peseksen,
Pulmonen puhasteleksen

115

Sykysyisistä sysistä,
Taonnoista talvisista.
Pani paian palttinaisen
Iholle alatsomalle,
Vyötti vyön kullan karvaisen

120

Päälle paian palttinaisen,
Veran äärillä veäksen,
Lustuilla sulkiakse:
Lustussa mies lujempi,
Rautapannoissa parempi,

125

Teräsvöissä tenhosampi.
Sanan virkko, noin nimesi.
Tohti toisiksi rueta,
Ruotti muuksi muutellate,
Juoksi sunna suuret korvet,

130

Kärppänä lehot leviät,
Oravana hongan oksat.
Tohti toisiksi ruveta,
Ruotti muuksi muutellate,
Mato rautaissa matona,

135

Kulki kyissä käärmehinä,
Tuli nurkasta tupaan,
Sai sisälle salvoksesta,
Jott’ ei kuultu,
Eikä haukkujat havattu,

140

Eikä viiti villaseuvot.
Sillon Vuojelan emäntä
Liikku keski lattiella,
Liehu sillan liitoksella:
«Mi sie liet miehiäsi,

145

Ku kylän kävietäsi,
Kun ei sua kuulle koirat,
Eikä viiti villaseot,
Eikä haukkujat havattu?
Olipa tässä ennen koirat,

150

Lihan syöjät, luun puriat,
Veren uuelta vetäjät.»
Sano lieto Lemmin poika:
«En mä tänne tullukkana
Tavottani, tieottani,

155

Mahittani, maltittani,
Suuhun Untamon susien,
Kitahan kiro kavetten;
Enkä lie lempi vieras,
Kun ei tuotane olutta

160

Tulovalle vieralle,
Vasta saavalle vävylle?»
Sano Vuojelan emäntä:
«Etkä ennen yötä tullut,
Et päiviä jälestä,

165

Tulit pääni polkomahe,
Auvoni alentamahek,
Syöty syömät, juotu juomat,
Pikarit pinohin pantu,
Kannut kannettu kokoon.»

170

Itse pistäkse pihalle,
Tuopi tuopilla olutta,
Kanto kaksikorvasella,
Maot laijalla mateli,
Käärmehet kähäelivät,

175

Kesell’ ois olut punanen.
Sillon lieto Lemmin poika
Tapasi on taskuunsa,
Löihen kukkaroisehensa,
Otti ongen kukkarosta,

180

Tapoa on taklarauan,
Sen laski olven sekaan.
Mato puuttu ongehensa,
Kyy vihanen rautaansa,
Sata nosti sammakoa,

185

Tuhat mustia matoa.
Itse noin sanoiksi virkki:
«Rikka maahan luotakohon,
Ruoka suuhun pantakohon!»
Joi olosen onneksensa,

190

Meen mustan mieleksensä.
Itse noin sanoiksi virkki:
«En mä liene lempi vieras,
Kun ei tuotane olutta
Tulovalle vierahalle,

195

Vasta saavalle vävylle
Varavammalla käellä,
Suuremmalla astiella,
Kun ei härkeä tapeta.»
Itse laululle rupesi,

200

Töille virtten työntelihe,
Laulo nuoret, laulo vanhat,
Laulo kerran keskilaa’ut
Kultehin kulajavihin,
Hopeihin helkkävihin.

205

Yhen heitti laulamatta,
Ulappalan ukko vanhan;
Ukko vanha, umpisilmä,
Pahin astian pesiä,
Lusikkain luutustaja,

210

Kapustajen kaavistaja,
Sen on heitti laulamatta.
Niin ukko sanoiksi virkki:
«Sie lieto Lemmin poika,
Laulot nuoret, laulot vanhat,

215

Laulot kerran keskilaa’ut,
Niin miks’ et minua laula?»
Se lieto Lemmin poika
Sanan virkko, noin nimesi:
«Siksi en sinua laula,

220

Kun ennen nuorempana
Koirat kannot kohussasi,
Maksoissasi maan valiot,
Niin sie herjäsit heposet,
Juoksuttelit suorajouhet

225

Suon selällä, maan navalla
Veen liivan liikkumilla.»
Ulappalan ukko vanha,
Ukko vanha, umpisilmä
Pian suuttu ja vihastu,

230

Vesi kyyt veestä nosti,
Lapo käärmeen lainehesta,
Läpi syämen, maksan kautti.
Sano lieto Lemmin poika:
«Sen tein pahinta työtä,

235

Kun en muistant kysellä
Kapehelta äitiltäni;
Ei tieä vesun kipua,
Umpi putken ailuhia.»
Ulappalan ukko vanha

240

Viepi juoksulla jokehen,
Samolla sarajahansa,
Tuota lieto Lemmin poikaa;
Heitti Tuonelan jokehen,
Manalan alentehesen;

245

Meni koskessa kolisten,
Myötä virrassa vilisten.
Oli ennen naitu nainen,
Ennen ostettu emäntä
Koissa lieto Lemmin poian.

250

Nousi härkä ammumaan,
Pääpönttö pöpöttämään,
Jok’ on syöty mennä vuonna,
Kesä kenginä pietty,
Talvi toinen tallailtu.

255

Jo suka verin tulee,
Harja hurmehin noruupi.
Sano ennen naitu nainen,
Ennen ostettu emäntä:
«Nyt on hukka Lemminkäistä,

260

Tuho poikoa pätöstä.»
Etsittiin Lemmin poikaa
Kesällä kevysin pursin,
Talvella lylyin lipein,
Etsittiin, vaan ei löytty.

265

Sillon ennen naitu nainen,
Ennen ostettu emäntä,
Niin meni sepon pajaan,
Tako rautasen haravan,
Tako piit sata syltä.

270

Kahta varren kalkutteli.
Läksi selville vesille,
Ulapalle aukialle,
Tukulle meret tukusi,
Lapoille aallot laski,

275

Vaan ei löytänt Lemminkäistä.
Meni Tuonelan jokehen,
Veti kerran pitkin vettä,
Toisen kerran poiken vettä,
Kolmannen vitahan vettä,

280

Sieltä löysi Lemminkäisen;
Tuuvitteli tuttuohok,
Vaapotteli nähtyöhök,
Sano lieto Lemminkäinen:
«Ei ole miestä mennehessä,

285

Urosta uponnehessa,
Mies mennyt, liha märännyt.»
Siitä ennen naitu nainen,
Ennen ostettu emäntä
Heitti Tuonelan jokehen,

290

Manalan alentehesen.
Meni kosessa kolisten,
Myötä virrassa vilisten,
Siellä turskaksi tuleepi,
Vaipuupi valas kalaksi,

295

Ruotsi syöpi ruokkinaan,
Herrat herkkuna hyvinä,
Pappilat parahinaan.
E. Lönnrot, 1834
SKVR I2 758

PÄIVÖLÄN PIDOT.
SAAREN NEIDOT



Päivölä pitoja loati,
Salajoukko juominkia,
Kutsu rujot, kutsu rammat,
Sokiet venehin souti,

5

Rujot reen reutoeli.
Tuo kaunis Kaukomieli
Sen on heitti kutsumatta.
Sillon kaunis Kaukomieli
Sanan virkki, noin nimesi:

10

«Oi emoni kantajani,
Tuos tänne sotisomani,
Kannas vainovaattieni,
Lähen Päivölän pitohin,
Sariolan juominkihin.»

15

Iso käski, emo kielti,
Epäsi kavetta kaksi,
Kielti kolme Luonnotarta:
«Elä lähe Kaukomieli,
Monet on kummat matkallasi,

20

Monet tiellasi imehet!»
«Mipä on kumma ensimäinen?»
«Mäki on täynnä seipähiä,
Ne on täynnä miehen päitä,
Yks’ on seiväs ilman jäänyt,

25

Pään varalla Kaukomielen.»
Sano kaunis Kaukomieli:
«Kyllä sihen keinon keksin,
Otan kallon kuollehelta,
Menneheltä pään mäkäsen,

30

Senki seipähän nenähän.»
Itse noin sanoiksi virkki:
«Oi emoni kantajani,
Tuos mulle sotisomani,
Kanna vainovaattieni,

35

Lähen Päivölän pitohin,
Sariolan juominkihin.»
Iso käski, emo kielti,
Epäsi kavetta kaksi,
Kielti kolme Luonnotarta:

40

«Ellös lähkö Kaukomieli,
Monet on kummat matkallasi.
Monet tielläsi imehet!»
«Mipä on siitä toinen kumma?»
«Matallas tulinen koski,

45

Kosessa tulinen koivu,
Latvassa tulinen kokko,
Yöt se hammasta hiopi,
Päivät kynttä kitkuttaapi
Päälle kaglan Kaukomielen.»

50

«Kyllä sihen keinon keksin,
Keinon keksin, tien osoan,
Laulan leppäsen urohon
Koprihin kokon kynimen,
Vaakalinnun varpahisin,

55

Sillä sen rovin vaellan,
Pääsen päiväyksen.
Oi emoni kantajani,
Tuo tänne sotisomani,
Kanna vainovaattieni!»

60

Iso käski, emo kielti,
Epäsi kavetta kaksi,
Kielti kolme Luonnotarta:
«Elä lähe Kaukomieli,
Monet on kummat matkoillasi,

65

Monet tielläsi imehet.»
«Mikä on siitä kolmas kumma?»
«Suet on pantu suitsi suuhun,
Karhut rautakahlehisin,
Veräjillä vastahasi,

70

Pään varalla Kaukomielen.»
«Kyllä sihen keinon keksin,
Laulan lauman lampahia,
Kinkon kierävillasia
Suuhun Untamon susien

75

Kitaan kirokavetten,
Sillä sen rovin vaellan.
Tuos nyt on sotisomani,
Kanna vainovaattieni!»
Niin tuopi sotisomansa,

80

Kanto vainovaattiensa.
Sillon läksi Kaukomieli,
Otti kallon kuollehelta,
Menneheltä pään mäkäsi,
Ku on seiväs ilman jäänyt,

85

Pään varalla Kaukomielen.
Laulo leppäsen urohon
Eellään samoamahan,
Koprille kokon kynimen.
Laulo lauman lampahia,

90

Kinkon kierävillasia
Suuhun Untamon susien,
Kitahan kirokavetten.
Sillä sen roven vaelti,
Sillä pääsi päiväyksen.

95

Jo on tungeksen tupahan,
Alla kattojen ajaksen,
Lakin päästä laskomille,
Kintahan kirvotimille.
Ruma Ruotus paitulainen

100

Syöpi, juopi pöyän päässä,
Päässä pöyän paiallaan,
Aivin aivinaisillaan.
Sano kaunis Kaukomieli:
«Kutsuit rujot, kutsuit rammat,

105

Sokiet venehin souit,
Rammat ratsahin ajelit.
Muut ne kanto kauhasella,
Muut on tiiskillä tiputti
Noihin Päivölän pitoihin,

110

Sariolan juominkihin.
Niin mikset kutsunut minua,
Minä en määrin mätkäellyt,
Minä en purnon putkaellut
Noihin Päivölän pitoihin,

115

Sariolan juominkihin. »
Ruma Ruotus paitulainen
Pian suuttu ja vihastu,
Sanan virkki, noin nimesi:
«Mitelkämme miekkojamme,

120

Katselkamme kalpojamme;
Kummill’ on pitempi miekka,
Kumman kalpa kaunehempi,
Senpä eellä iskemähän!»
Sano kaunis Kaukomieli:

125

«Läkkämme ulos pihalle,
Pihall’ on veri parempi,
Päässä heinän halpehempi,
Kanarvoilla kaunehempi,
Pessyt penkit hierelemme,

130

Tuvan uuen turmelemme.»
Mentih ulos pihalle,
Mitellään miekkojansa,
Katsellaan kalpojansa.
Sano kaunis Kaukomieli:

135

«Sinun on pitempi miekka,
Sinun kalpa kaunehempi,
Minun on luissa lohkiellut,
Pääkasuissa katkiellut,
Siä eellä iskömään.»

140

Ruma Ruotus paitulainen
Iski miestä miekallaan,
Eipä vuole vermentänä,
Ottant orvaskettuana,
Iski kerran, iski toisen,

145

Kohta kolmetsi rapuupi.
Ei ou tuosta tuon parempi.
Sano kaunis Kaukomieli:
«Anna mieki miekallani,
Jos on luissa lohkiellut,

150

Pääkasuissa katkiellut!»
Laski pään päältä olkan,
Niinkun naatin nakrihista,
Evän kaikesta kalasta.
Sillon kaunis Kaukomieli

155

Alla päin, paholla mielin,
Kahta kallella kypärin
Kotihinsa tullessaan.
Emo vastaah tuleepi:
«Poikuoni nuorempani,

160

Lapseni vakavuuteni,
Mit’ olet pahalla mielin,
Kahta kallella kypärin
Kotihisi tullessasi,
Onko ?arkoa vaarettuna

165

Noissa Päivölän pioissa?»
«Oi emoni kantajani,
Ken mun sarkoin vaarteleisi,
Vaartaisin sata urosta,
Tuhat muuta tunnustaisin.»

170

Niin emo sano:
«Oletko naisin nakrettuna?»
«Oi emoni kantajani,
Ken mun naisin nakraneisi,
Nakraisin sata naista,

175

Tuhat muuta tunnustaisin.»
Niin emo sano:
«Oletko herjattu heposin
Noissa Päivölän pioissa?
Sie osta ori parempi

180

Isän saamilla eloilla,
Vanhemman varustamoilla.»
«Oi emoni kantajani,
Ken mun herjoais heposin,
Herjaisin sata heposta,

185

Tuhat muuta tunnustaisin.
Oi emoni kantajani,
Tuota iten tuon ikäni,
Tapoin miehen kun urohon
Noissa Päivölän pioissa.

190

Sariolan juominkissa,
Tapoin miehen kun urohon,
En tieä sitä sioa,
Jossa piiltä pillomuksen,
Ja paata pahatapasen.»

195

Emo taiten vastoali:
«Tuoll’ ennen isosi piili
Selässä meren sinisen
Suurina sotikesinä,
Vainovuonna voimatoinna.»

200

Sillon kaunis Kaukomieli
Sillon laivahan lasekse,
Alasehen astelekse;
Nosti päälle purjepuita,
Niinkun männikön mäellä;

205

Laskoo sinistä merta
Saarehen selällisehen,
Manterehen puuttomahan.
Niin sano sanalla tuolla:
«Onko saarella sioa,

210

Onko maata saaren maalla
Piiltä miehen pillomuksen,
Paata pahatapaisen?»
Sekä nuorimat sano,
Jotta vanhimat sano:

215

«Onpa saarella sioa,
Onpa maata saaren maalla
Piiltä miehen pillomuksen,
Paata pahatapaisen.»
Aina purtta auttelovat,

220

Veteä venettä maalle,
Purtta kuivilla kumata.
Sillon kaunis Kaukomieli
Saaressa selällisessä
Yhtenä kesässä yönä

225

Sata neitosta makasi,
Tuhat tunsi morsienta.
Sillon kaunis Kaukomieli
Jo päivänä muutamena,
Huomenna monikahana

230

Kävi kymmenin kyleä,
Kylä puoli kymmenettä.
Ei nähnyt sitä taloa,
Kuss’ ei kolmia kotoa,
Ei ollut sitä kotoa,

235

Kuss’ ei kolmia urosta,
Ei ollut sitä urosta,
Jok’ ei miekkoa hivonut
Päälle kaglan Kaukomielen.
Sillon kaunis Kaukomieli

240

Jo näki tuhon tulevan,
Hätäpäivän päälle saavan.
Niin päivänä muutamena
Nousi aivon aikaisin,
Aivon aika huomenessa,

245

Sanan virkko, noin nimesi:
«Voi päivänen päivyt nousi,
Armas auringo kohosi,
En kuullut kukotta nossa,
Kanan lapsetta kavata;

250

Voi päivönen päivä nousi,
Armas auringo kohosi,
Jää neiet syliemättä,
Syletyt makoamatta.»
Laski laivansa merehen,

255

Nosti päälle purjepuita,
Laski sinistä merta
Melan koukkupään nojassa.
Sini itki saaren immet,
Sini saaren morsiamet,

260

Kun ei purjepuu näkynyt,
Rautahankki haimentaa,
Itse noin sanoiksi virkko:
«En mie ite purjepuita,
Rautahankkia hala’a,

265

Iten purjepuun alasta,
Rautahankin haltieta.»
Sini itki Kaukomieli,
Kun ei saaren maa näkyyvi,
Kirkon harjut heimentaa,

270

Itse noin sanoiksi virkko:
«En mä ite saaren maita,
Kirkon harjuja halaja,
Iten saaren impysiä,
Nenän niemen neitosia.»

275

Siitä sinne tie meneepi.
Lönnrot, 1834
SKVR I2 759

POHJOLAN KUNINGAS.


RAUDAN SYNTY

Poika synty Pohjosesta,
Mies pieni Pimentölästä,
Uro kylmästä kylästä.
Se on poika kolmeöissä

5

Pääsi päälle peittiensä.
Iso kutsu Ilmoriks,
Emä ehto poiaksee,
Sisaret sotijaloiksi,
Vel’l’et vennon joukkioksi,

10

Muu suku nimettömäks.
Tuotu ukko ristimähän,
Virokannas kastamahan.
Niin ukko sanoiksi virkki:
«Poika suolle vietänehe,

15

Puulla pääh lyötäneh,
Tangolla tapettanehe.»
Niin on poika kolmeöinen
Tahto taiten vastoalla:
«Oi sie ukko ulkomainen,

20

Virokannas karjalainen,
?l’ ei silma suolle viety,
Eikä puulla päähän lyöty,
Eikä tangolla tapettu.
Jos sie olit nuorempana,

25

Koirat kannot kohvoissasi,
Maan valiot maksoisasi,
Niin sie herjasit heposet,
Juoksuttelit suorajouhet
Suon selällä, maan navalla,

30

Veen on liivan liikkumilla;
?l’ ei silma suolle viety,
Eikä puulla päähän lyöty,
Eikä tangolla tapettu.»
Sillon ukko lapsen risti

35

Pohjolan kuninkahakse.
Pohjon poika naitettih,
Kuukehimö kihlottih
Metsän mieli tyttäristä,
Karvarinnoista kanoista.

40

Metsän piika pikkarainen,
Vaimo valkia verinen,
Utu paita, helma hieno,
Neiti käyä notkutteli,
Astu impi ilman viertä,

45

Neiti taivosen napoa.
Oli neittä kaksi kolme
Niin on neiet astunoo
Niitylle nimettömälle,
Maalle ristimättömälle.

50

Yksi neiti lypsänöö,
Lypsi maalle maitoah,
Niitylle nisuksiehe,
Uhkutti utariehe.
Kun on lypsi mustan maion

55

Niin sillon teki terästä,
Kuni valkean valutti,
Niin on lypsi mellon rauan,
Kolmesti tuli punasta,
Se on kuonan kollotteli.

60

Siitä synty rauta raukka,
Rauta raukka, kuona koito,
Mura musta päivyllinen.
Sen on päivyen perästä
Rauta suosta sotketahan,

65

Moan liasta lietsotah,
Vetelästä vellotah,
Siitä synty rauta raukka,
Rauta raukka, kuona koito,
Synty vyöllä Väinämöisen,

70

Alta ahjon Ilmorisen.
Sillon vanno rauta raukka,
Sillon vanno vaikiesta
Kanssa vanhan Väinämöisen,
Sano puita purrakseen,

75

Haukatakseen hakoja,
Kiven syöntä syöäkseen.
Oli aikoa vähäsen
Kun se suuttu rauta raukka,
Rauta raukka, kuona koito,

80

Mura musta päivyllinen,
Leikkasi ihon imehnon,
Katkasi kahimon karvan,
Veren päästi vuotamahan,
Maion maah juoksemahan.

85

Ei ne maah maiot joua,
Kumpuh urohon kullat,
Eikä hemmut heinikköön.
Voi siua, rauta raukka,
Rauta raukka, kuona koito

90

Mura musta päivyllinen,
Et sie sillon suuri ollut,
Etkä suuri, etkä pieni,
Et kovin koriekana
Vyöllä vanhan Väinämöisen,

95

Kolm’jatkossa tupessa.
Sillon vannot veljeksyttä
Kanssa vanhan Väinämöisen.
Sanoit puita purraksesi,
Haukataksesi hakoja,

100

Kiven syäntä syöäksesi.
Etpä puuta purrutkana,
Kiven syäntä et syönytkänä,
Leikkasit ihon imehnon,
Katkasit kahimon karvan,

105

Veren päästit vuotamahan,
Maion maah juoksemahan.
Voi siua, rauta raukka,
Tulit päästäsi pahakse,
Tukastasi turmeluhut,

110

Petit vaivanen valasi,
Söit kun koira kunniasi.
Tule työsi tuntemahan,
Pahasi parentamahan,
Kipiäsi nuolomahan,

115

Vammasi vajottamahan
Alle viijen vyöllisesi,
Kuuven kultarenkaasi,
Elikkä etsin emosi,
Haen valta vanhempasi!

120

Kyllä mä sukusi tieän:
Maa emäsi, maa isäsi,
Vesi vanhin veljeksiä,
Rauta nuorin veljeksiä,
Tuli kerran keskimmäinen,

125

Rauta nuorin veljeksiä.
Voi siua, rauta raukka,
Rauta raukka, kuona koito,
Mura musta päivyllinen,
Ku käski pahalle työlle,

130

Isäsikö vai emäsi,
Vaiko valta vanhempasi?
Veri seiso, kun on seinä,
Asu hurmeh, kun on aita,
Lihan lämpösen sisässä!

135

Liha on lämmin syöäksesi,
Veri on lämmin juoaksesi.
Itse ilmoinen Jumala,
Itse henki Herra Jeesus,
Valjastele varsojasi,

140

Rakenteles ratsuasi,
Itse istute perääh,
Aja kirjo korjinesi
Läpi luun, läpi jäsenen,
Puhki suonen solmuttoman!

145

Heitä kulta luun lomah,
Hopie lihan välih,
Kust’ on verta vierettänyt,
Sihen liikuta lihoa,
Kust’ on verta vierettänyt,

150

Sihen verta vierettele
Sialle entiselle,
Paikalle muinoselle,
Luut lomaksi, suonet pääksi,
Sian tuntumattomaksi,

155

Paikan nuurumattomaksi!
Mehiläinen ilman lintu,
Lennä tuonne liuottele
Ylitse meren yheksän,
Meri puolta kymmenettä.

160

Tuo mettä mielellistä,
Tuo voietta vakaista;
Siitä tänne tultuosi,
Sima suustasi suloa,
Mesi keitä kieleltäsi

165

Noihin rauan ratkomihin,
Terän kielen heittimille.
Voia noilla voitehilla,
Noilla rasvoilla rapoa,
Kull’ on Luoja voieltuna,

170

Katsottuna Kaikkivalta
Pilatuksen piinatessa,
Pahan vallan vangitessa!
Tuolta voie vuotuo,
Sima tilkka tippuo

175

Kuun luota, lomasta päivän,
Taivon tähtien takoa,
Otavaisen olkapäitse;
Siell’ on voitehet vakaset,
Kastimet alinomaiset,

180

Siell’ on vettä, siellä mettä,
Siell’ on mettä mielehistä,
Siell’ on voietta vakasta
Noille rauan rakomille,
Terän kielen heittimille.

185

Jumaloista tunti tullo,
Apu einisten emistä,
Varjele vakainen Luoja,
Katso kaunoinen Jumala
Jott’ ei vietäs’ violle,

190

Eikä vammoille veetä!
Vammoille veettäneh,
Niin sanonki mokoman:
Voi siua, rauta raukka,
Rauta raukka, kuona koito,

195

Mura musta päivyllinen,
Ole alla polvieni,
Rata sie rusamojeni.
Voi siua, rauta raukka,
Rauta raukka, kuona koito,

200

Mura musta päivyllinen,
Ken käski pahalle työlle,
Isosiko vai emosi,
Vaiko valta vanhempasi,
Vaiko vielä muu sukusi?

205

Kyllä mä sukusi tunnen:
Maa isosi, maa emosi,
Rusko multa muu sukusi.
E. Lönnrot, 1834
SKVR I1 683, I4 168

TULEN SYNTY


Tuli on tehty taivosessa,
Panu pilvissä rakettu.
Iski tulta Ilmorinen,
Välkähytti Väinämöinen

5

Yllä taivosen kaheksan,
Ilmalla yheksännellä.
Tuikahti tulikipuna
Läpi taivosen kaheksan,
Läpi kuuven kirjokannen,

10

Läpi reppänän retusen,
Läpi lemmen vuoteissa,
Rikko rinnat neitoselta,
Poltti parmahat emolta.
Se neiti meni Manalle,

15

Ku on luotu kuolomahan
Tuskin tulen punaisen,
Antervoisen ailuhissa.
Niin aina tuli soronen
Rannalle Aloejärven.

20

Niin anke Aloejärvi
Kolmisti kesäissä yönä
Kuivi kuiville kalansa,
Arinalle ahvenensa.
Kolmitsi kesäissä yönä

25

Vetty päälle äprähien
Tuskissa tuli sorosen,
Antervoisen ailuhissa.
Tuota ahvenki tavotti,
Eipä ahven saanutkana.

30

Tuo tuli silie siika,
Niin nieli tuli sorosen.
Oli aikoa vähäsen,
Tuli tuska nieliälle,
Vaikia vajottajalle,

35

Pakko paljon syöneelle.
Sano virkko, noin nimesi:
«Eule vienossa veessä,
Alasessa ankehessa
Minun vienon nieliätä,

40

Kaunehen kaottajata.»
Niin kuuli lohi punainen,
Niin nieli silien siian.
Oli aikoa vähäsen,
Tuli tuska nieliälle,

45

Vaikia vajottajalle,
Pakko paljon syöneelle.
Sano virkko, noin nimesi,
Niin sano lohi punainen:
«Eule vienossa veessä,

50

Alasessa ankehessa
Minun vienon nieliätä,
Kaunehen kaottajata.»
Niin kuuli halie hauki,
Niin nieli lohen punaisen.

55

Siitä uipi niemi niemen,
Niemi niemen, saari saaren.
Tuli tuska nielijälle,
Vaikia vajottajalle,
Pakko paljon syöneelle.

60

Sano virkko, noin nimesi:
«Ei ole vienossa veessä,
Alasessa ankehessa
Minun vienon nieliätä,
Kaunehen kaottajata,

65

Eikä maalla hyrskäjiä
Minun vienon tappajakse,
Kaunehen kaottajakse.»
Kuuli vanha Väinämöinen.
Sillon vanha Väinämöinen,

70

Sillon liina kylvettihin
Yhtenä kesäissä yönä,
Kynnettihin, kylvettihin.
Siitä sillon liina kasvo
Yhtenä kesäissä yönä.

75

Pian liina riivittih,
Pian vietih likoh
Yhtenä kesäissä yönä.
Pian liina nostettihin,
Pian liina kuivattihin

80

Yhtenä kesäissä yönä.
Veljekset venettä laati,
Sisarekset keträeli,
Kälykset käpyölöö
Yhtenä kesäissä yönä.

85

Soapi nuotta valmeheks,
Lankapakla laaituks.
Ken on nuotalle nopia,
Käsi verkolle käpiä,
Se on laiska muulle työlle.

90

Kenpä nuotan nostajiksi,
Langapaklan lappajaksi?
Vaka vanha Väinämöinen,
Tietäjä iän ikuinen,
Virren ponsi polvuhuinen

95

Läksi nuotan nostajaksi,
Lankapaklan lappajaksi.
Kuka airoille asuupi?
Nei?yt Maaria emonen,
Rakas äiti armollinen

100

Se on vanhin vaimoksia,
Eläjiä ensimmäinen,
Oli airoilla asuva.
Veetähän, vennatah,
Saah vähä kaloja,

105

Ei satu sitä kaloa,
Kut’ on vasten nuotta tehty,
Lankapakla laaittuna.
Nurin nuotta potkettihin,
Väärin veettihin apaja,

110

Toinen reisi potkettihin
Saareh selälliseh,
Mantereh puuttomah,
Toinen reisi potkettihin
Tuoh Tuonelan jokeh,

115

Manalan ikimajah;
Nostin tuonne laaitahan
Vanhan Väinön valkamoh.
Veetäh, vennatah.
Niin pätövä Päivän poika

120

Sanan virkko, noin nimesi:
«Oisko tarvis tarpojata,
Puun pitän piteliätä?»
Sano vanha Väinämöinen:
«Nyt ois tarvis tarpoja,

125

Puun pitän piteliä.»
Niin pätövä Päivän poika
Hyppäsi mäen nisalta,
Koppasi mäeltä männyn,
Kiven kirsoksi rakenti,

130

Pani paaen tarpomeksi.
Niin sano sanalla tuolla:
«Tarvonko väen mukah,
Panen miehuon nojassa,
Vai tarvon asun mukah?»

135

Sano vanha Väinämöinen:
«Jos tarvot väen mukah,
Panet miehuon nojassa,
Vähä on vankilla väkeä,
Jos tarvot väen mukah.»

140

Niin pätövä Päivän poika
Tarpo tuosta väen mukah,
Veen velliksi seotti.
Saatih kalanen karhi,
Varsin ruotanen romino,

145

Kut’ on vassen nuotta tehty,
Lankapakla laaittuna.
Ei ruohi käsin ruveta
Ilman kirjo kintahitta,
Vaskisitta vanttuhitta.

150

Niin pätövä Päivän poika
Heti syöksiin syliksi,
Itse noin sanoiksi virkko,
Iski silmänsä itäh,
Käänti päänsä päivän alle,

155

Itse noin sanoiksi virkko:
«Isä ilma, auver taivon,
Vieris veitsi taivosesta,
Puukko pilvistä putoa
Lohi leikkoellakseni,

160

Hauki halkaellakseni!»
Vieri veitsi taivosesta,
Puukko pilvestä putosi
Vierehen kalan punasen,
Pää kullan, terä hopean.

165

Pätövä Päivän poika
Heti pään käsin tavotti:
«Pysy pää miun piossa,
Kärki Jesuksen käessä!»
Sillon hauin halkaseepi,

170

Suu levä levitetäh.
Va?assa halean hauin
Siell’ oli lohi punanen;
Halattih lohi punanen,
Siell’ oli silie siika,

175

Halattih silie siika,
Siell’ oli sini keränen;
Niin purki puni keräsen,
Syämessä puni keräsen,
Siell’ oli tuli soronen,

180

Jok’ on tullut taivosesta,
Päältä taivosen kaheksan,
Ilmalta yheksältä.
Nei?yt Maaria emonen,
Rakas äiti armollinen

185

Oli airoilla asuja,
Heti poltti kylkehensä,
Kuumotti kupehensa,
Äärehensä ärjötteli.
Niin emä enämmän tiesi:

190

Ei emo Manalla mennyt,
Kut’ ei luotu kuolomahan,
Tuskih tulen punasen,
Antervoisen ailuhissa.
Nei?yt Maaria sanoopi:

195

«Tulonen Jumalan luoma,
Valkianen Luojan luoma,
Panu Jesuksen panema,
Porohisi peittelete,
Kätkete kypeniisi

200

Päivällä pivoin piellä,
Yöllä piilleteltäväkse
Hiilisessä hiertimessä,
Kesän kultaisen kesellä!
Tuli nosta taivoseh,

205

Panu pilveh pakene,
Ku kuki emonsa luokse,
Luokse valta vanhempansa!»
Jos panu pahan tekee,
Tuli rikki turmelee

210

Yli??e tahon Jumalan,
Päitse auvon autuaan,
Vesiviitta Vaitan poika,
Suoviitta Kalevan lapsi,
Tulen suuta sulkemah,

215

Panun päätä painamah.
Tee tuli tehottomaksi,
Panu miehuottomaksi,
Valkie varattomaksi!
E. Lönnrot, 1834
SKVR I4 281

ISO TAMMI


Olipa ennen neljä neittä,
Koko kolme morsienta,
Valehtiin lempilehti,
Vietih maalle kasvajalle,

5

Orolle ylenevälle.
Sihen kasvo kaunis tammi,
Yleni vihanta virpi:
Latva täytti taivosehen,
Lehvät ilmoille levisi,

10

Pietti pilvet juoksemasta,
Hattarat hajuomasta.
Pilvess’ pität pisarat,
Pisarissa laajat lammit,
Lammiss’ on veno punaset

15

Venehessä nuoret miehet,
Nuoret miehet nairnattomat
Punovat punasta köyttä,
Köyttä rauta rahnikoivat
Sitoa meren sivua,

20

Lahta kannan kaakistaa,
Jotta tyynenä pysyisi,
Kannan laksi kaunehena,
Vieä Vienan neitosie,
Kaupunnin kotikanoja.
E. Lönnrot, 1834
SKVR I2 1230

ISO HÄRKÄ


Hämehessä härkä synty,
Sonni Suomessa sikesi,
Häntä torkku Torneossa,
Pää keikku Kemijoella.

5

Päivän lenti pääskylintu
Härän sarvien väliä,
Kuukauen orava juoksi
Härän selkäluuta myöten,
Sekä selkän että häntä.

10

Tuotu ukko iskemäh,
Virokannas viilemäh,
Palvanen pitelemäh;
Härkä päänsä häilähytti,
Mustat silmänsä mulisti,

15

Ukko kuuseh kavahti,
Palvanen pajuille pääsi,
Virokannas vitsasille.
--------------virren laulajalle,
Saparo sanan sepille,

20

Kuulla noien kultasien,
Tietä mielitehtosien.
E. Lönnrot, 1834
SKVR I2 892

KALEVAN POJAN KASKI


Tuo kaunis Kalevan poika
Läksi kasken kaantaan;
Leikka puun ensimmäisen,
Niin kavahti kannon pääh,

5

Niin huuti huiahutti:
«Sini kaski kaatuoh,
Soti pelto sortuoh,
Kuni ääni kuuluo!
Elköö kannot kasvao,

10

Elköö vesat venyh
Kaskeh pojan Kalevan,
Sole kullan sorrentah!»
E. Lönnrot, 1834
SKVR I2 925

HIIHTÄVÄ SURMA


Ajattelee aika tauti
Talon aittojen takana:
«Kenen tappanen talosta?
Tappaisin tytön talosta,

5

Hävinekö hääveroni.»
Ajatteli aika tauti
Talon aittojen takana:
«Kenen tappanen talosta?
Tapanko pojan talosta?

10

Tappaisin pojan talosta,
Katoneepi kaskikirves,
En tapa poikoa talosta.»
Ajatteli aika tauti:
«Tapanko ukon talosta,

15

Jyväpurno puonneeki;
Tapanko akan talosta,
Katonooko suuri karja,
Levinneekö lehmiläävä.
Tapanko minnän talosta,

20

Saapi mies toisen naisen,
Saapi naisen naimisella,
Ehkei lapselle emoa.»
E. Lönnrot, 1834
SKVR I2 1033

RUTSA


Poika tuhma Tuiretuisen,
Lapsi kehjon Kieretyisen
Rekeh reutoaksen,
Korjah kohennaksen,

5

Alla viltin vieretäksen.
Ajoa karitteloo
Selvällä meren selällä,
Ulapalla aukiella;
Neiti vastah tuloo.

10

Sanan virkko, noin nimesi:
«Tule, neiti, korjahani,
Alle viltin vieretäte.»
Niin neiti sanoiksi virkko:
«Tulkoo Tuoni korjaasi,

15

Manala rekyöhösi.»
Poika tuhman Tuiretuisen
Niin sano toisen kerran:
«Tule, neiti, korjah,
Alla viltin vieretäte.»

20

Niin neiti sanoiksi virkko:
«Tulkoo Tuoni korjahasi,
Manala rekyöhösi.»
Oli aikoa vähäsen,
Niin kerralla kolmannella

25

Sanan virkko, noin nimesi
Poika tuhman Tuiretuisen,
Lapsi kehjon Kieretyisen:
«Tule, neiti, korjahani.»
Neiti korjah kohosi,

30

Alle viltin vieretäkse.
Niin tuossa lepäeleepi
Nuoren neitosen keralla.
Niin neiti sanoiksi virkko:
«Lienetkö sukua suurta,

35

Isoa ison aloa?»
Itse noin sanoiksi virkko:
«Enkä suurta, enkä pientä,
Poika tuhman Tuiretuisen.»
Sanan virkko, noin nimesi:

40

«Mipä on sinun sukusi?
Lienetkö sukua suurta,
Isoa ison aloa?
Niin neiti sanoiksi virkko:
«Enkä suurta, enkä pientä,

45

Tytär tuhman Tuiretuisen,
Lapsi kehjon Kieretyisen.»
Poika tuhman Tuiretuisen
Veitsin längensä levitti
Rauoin rahvoi rahkesa:

50

«Voi polosen päiviäni,
Kun nakron emoni lapsen,
Makasin sisarueni
Selvällä meren selällä,
Ulapalla aukialla.»
E. Lönnrot, 1834
SKVR I2 978

Legendoja



LAPSEN ETSINTÄ


Marjanen mäeltä huuti,
Punapuola kankahalta:
«Tule, neiti, poimimahan,
Vyö vaski, valitsemahan,

5

Ennen kun etona syöpi,
Mato musta muikkoapi.»
Neitsy Maaria emonen,
Rakas äiti armollinen
Viitisekse, vaatisekse,

10

Pää somille suorieli,
Vaattehilla valkehilla.
Läksi marjan poimentaan,
Punapuolan katsontaan.
Niin meni mäille, sano,

15

Keksi marjasen mäeltä,
Punapuolan kankahalta:
On marja näkemiehen,
Puola ilman luomeehen,
Alahahko ois maasta syöä,

20

Ylähähkö puuhun nousta.
Tempo kartun kankahalta,
Senni päällä seisataksen,
Heitti marjan helmohinsa,
Helmoiltansa vyönsä päälle,

25

Vyönsä päältä rinnoillensa,
Rinnoiltansa huulellensa,
Huuleltansa kielellensä,
Siitä vatsahan valahti.
Siitä tyyty, siitä täyty,

30

Siitä paksuksi panihen,
Lihavaksi liittelehen.
Niin kohun kovoa kanto,
Vatsan täyttä vaikieta,
Kanto kuuta kaksi, kolme,

35

Kolme kuuta, neljä kuuta,
Neljä kuuta, viisi kuuta,
Seitsemen, kaheksan kuuta,
Ympäri yheksan kuuta,
Vanhojen vaimon määriin

40

Kuuta puoli kymmenettä.
Niin kuulla kymmenennellä
Lyöäh kavon kipua,
Immen tulta tuikatah,
Vaimon vaivaksi tuleepi.

45

Sanan virkko, noin nimesi:
«Piltti pieni piikaseni,
Lähe kylpyä kylästä,
Saunoa Sarajahasta,
Jossa huono hoivan saisi,

50

Avun anke tarvitsisi.»
Piltti pieni piikojansa,
Hyvä kielas käskieki,
Kepiä kehuttuoki,
Sekä juoksi, jotta joutu,

55

Ylähäiset maat aleni,
Alahaiset maat yleni,
Ruman Ruotuksen kotihin.
Ruma Ruotus paitulainen
Syöpi, juopi pöyän päässä,

60

Päässä pöyän paioillaan,
Aivin aivinaisillaan,
Elääpi hyvän tavalla.
Ruma Ruotuksen emäntä
Liikku keski lattiella,

65

Liehu sillan liitoksella.
Sano Piltti piikojansa:
«Läksin kylpyä kylästä,
Saunoa Sarajahasta,
Jossa huono hoivan saisi,

70

Avun anke tarvitsisi.»
Ruma Ruotuksen emäntä
Sanan virkko, noin nimesi:
«Ei ole kylpyä kylässä,
Saunoa Sarajahassa;

75

On talli Tapomäellä,
Huone hongikko koissa,
Johon portot pojan saapi,
Tuulen lautat lapsen saapi.»
Piltti pieni piikojansa

80

Pian juoksi, jotta joutu,
Sano tuolta tultuaan:
«Ei ole kylpyä kylässä,
Saunoa Sarajahassa.
Ruma Ruotus paitulainen

85

Syöpi, juopi pöyän päässä,
Päässä pöyän paioillaan,
Aivin aivinaisillaan,
Elääpi hyvän tavalla.
Ruma Ruotuksen emäntä

90

Liikku keskilattiella.
Liehu sillan liitoksella.
Mie sanon sanalla tuolla:
«Läksin kylpyä kylästä,
Saunoa Sarajahasta,

95

Jossa huono hoivan saapi,
Avun anke tarvitseepi.»
Ruma Ruotuksen emäntä:
«Ei ole kylpyä kylässä,
Saunoa Sarajahassa,

100

On talli Tapomäellä,
Huone hongikko keolla,
Johon portot pojan saapi,
Tuulen lautat lapsen luopi.»
Vaimon vaivalle tuleepi;

105

Neitsy Maaria emonen
Niin sano toisen kerran:
«Sekä juokse, jotta jouvu,
Mene kylpyä kylästä,
Saunoa Sarajahasta,

110

Jossa huono hoivan saisi,
Avun anke tarvitsisi.»
Piltti pieni piikojansa,
Hyvä kielas käskieki,
Kepiä kehuttuoki,

115

Sekä juoksi, jotta joutu,
Alahaiset maat yleni,
Ylähäiset maat aleni.
Ruma Ruotus paitulainen
Syöpi, juopi pöyän päässä,

120

Päässä pöyän paioillaan,
Aivin aivinaisillaan,
Elääpi hyvän tavalla.
Sano Piltti piikojansa:
«Läksin kylpyä kylästä,

125

Saunoa Sarajahasta,
Jossa huono hoivan saisi,
Avun anke tarvitsisi.»
Ruma Ruotuksen emäntä
Liikku keskilattiella,

130

Liehu sillan liitoksella,
Sanan virkko, noin nimesi:
«Eule kylpyä kylässä,
Saunoa Sarajahassa;
On talli Tapomäellä,

135

Huone hongikkokeolla,
Johon portot pojan saapi,
Tuulen lautat lapsen luopi.»
Piltti pieni piikojansa
Sekä juoksi, jotta joutu,

140

Sano tuolta tultuaan:
«Eule kylpyä kylässä,
Saunoa Sarajahassa.
Ruma Ruotuksen emäntä
Sanan virkko, noin nimesi:

145

«On talli Tapomäellä,
Huone hongikkokeolla,
Johon portot pojan saapi,
Tuulen lautat lapsen luopi.»
Niin sanoo mokomin.

150

Oli aikoa vähäsen,
Yhä tuskaksi tuleepi,
Painuupi pakolliseksi,
Vaimon vaivoksi tuleepi,
Kohtu käänty kovaksi,

155

Vatsantäysi vaikeaksi.
Sanan virkko, noin nimesi:
«Piltti pieni piikaseni,
Lähe kylpyä kylästä,
Saunoa Sarajahasta,

160

Jossa huono hoivan saisi,
Avun anke tarvitsisi.»
Piltti pieni piikojansa
Sekä juoksi, jotta joutu,
Alahaiset maat yleni,

165

Ylähäiset maat aleni,
Ruman Ruotuksen kotihin.
Ruma Ruotus paitulainen
Syöpi, juopi pöyän päässä,
Päässä pöyän paioillaan,

170

Elääpi hyvän tavalla.
Ruma Ruotuksen emäntä
Liikku keski lattiella,
Liehu sillan liitoksella.
Piltti pieni piikojansa

175

Sanan virkko, noin nimesi:
«Läksin kylpyä kylästä,
Saunoa Sarajahasta,
Jossa huono hoivan saisi,
Avun anke tarvitsisi.»

180

Ruma Ruotuksen emäntä
Sanan virkko, noin nimesi:
»Ei ole kylpyä kylässä,
Saunoa Sarajahassa;
On talli Tapomäellä,

185

Huone hongikkokeolla,
Johon portot pojan saapi,
Tuulen lautat lapsen luopi.»
Piltti pieni piikosehe
Sekä juoksi, jotta joutu,

190

Sano tuolta tultuaan:
«Ei ole kylpyä kylässä,
Saunoa Sarajahassa,
Jossa huono hoivan saisi,
Avun anke tarvitsisi.

195

Ruma Ruotuksen emäntä
Sanan virkko, noin nimesi:
«On talli Tapomäellä,
Huone hongikkokeolla,
Johon portot pojan saapi,

200

Tuulen lautat lapsen luopi.»
Oli aikoa vähäsen,
Vaimon vaivakse tulee,
Kohtu kääntyy kovaksi,
Vatsan täysi vaikieksi.

205

Otti vassan varjoksensa,
Koprin helmansa kokoili,
Käsin kääri vaatteensa,
Itse noin sanoiksi virkki:
«Lähtie minun tuleepi,

210

Niin kun muinenki kasakan
Eli orjan palkkalaisen.»
Astua taputteloo
Huonehesen hongikolle,
Tallih on Tapomäelle.

215

Niin sano sanalla tuolla:
«Hengeäs, hyvä heponen,
Vatsan kautti vaivallisen,
Kyly löyly löyähytä,
Sauna lämpönen lähetä

220

Vatsan kautti vaivallisen,
Jossa huono hoivan saisi,
Avun anke tarvitsisi.»
Hengäsi hyvä heponen,
Kylyn löylyn löyähytti,

225

Saunan lämpösen lähetti
Vatsan kautti vaivallisen.
Jouluna Jumala synty,
Paras poika pakkasella,
Synty heinille heposen,

230

Suorajouhen soimen päähän.
Neitsy Maaria emonen,
Rakas äiti armollinen
Piiletteli poiuttahan,
Kullaista omenoansa

235

Alla sieklan sieklottavan,
Alla korvon kannettavan,
Alla juoksovan jalaksen.
Kato pieni poikuoh,
Kultainen omenuutensa

240

Alta sieklan sieklottavan,
Alta juoksevan jalaksen,
Alta korvon kannettavan.
Etsi pientä poiuttansa,
Kullaista omenoansa,

245

Kesällä kevyisin pursin,
Talvella lylyin lipein.
Etsittiin, vain ei löytty.
Neitsy Maaria emonen
Kävi teitä asteloo,

250

Tiehyt vastaan tulevi,
Niin tielle kumarteleksen,
Itse noin sanoiksi virkki:
«Tiehyöt, Jumalan luoma,
Näitkö pientä poiuttani,

255

Kullaista omenoani?»
Tie vastaan sanoo:
«Jos tietäisin, en sanoisi;
Poikas’ on minunki luonut
Ratsuilla ajettavaksi,

260

Kovin kengin käytäväksi.»
Neitsy Maaria emonen,
Rakas äiti armollinen
Aina etsivi etemmä.
Kuuhut vastaan tulevi,

265

Niin kuulle kumarteleksen,
Itse noin sanoiksi virkki:
«Sie kuuhut, Jumalan luoma!
Näitkö pientä poiuttani,
Kullaista omenoani?»

270

Kuu se vastaan sanoo:
«Jos tietäisin, en sanoisi;
Poikais on minunki luonut
Päivällä katoamahan,
Yön on aian paistamahan.»

275

Aina eistyypi etemmä.
Neitsy Maaria emonen,
Rakas äiti armollinen
Etsi pientä poiuttansa,
Kullaista omenoansa;

280

Päivyt vastaan tulevi,
Päivälle kumarteleksen:
«Sie päivä, Jumalan luoma!
Näitkö pientä poiuttani,
Kullaista omenoani?»

285

Niin päivä Jumalan luoma
Sanan virkko, noin nimesi:
«Poikas’ on minunki luonut
Päivän ajan paistamahan,
Yön ajan lepäämähän.

290

Tuoll’ on pieni poikuosi,
Kultainen omenasi
Ylisessä taivosessa,
Isän Jumalan sialla,
Tulee sieltä tuomitsemaan.»
E. Lönnrot, 1834
SKVR I2 1103

SEPÄN KAHLINTA


Aina muuta muistellahan,
Vaan ei tuota millonkan
Suurta surmoa Jumalan,
Kovaa Herran kuolemoa,

5

Kuin on Luoja kuoleteltu,
Kavoteltu kaikkivalta
Satakeihään keralla,
Tuhat kärellä miekan;
Eik’ ehoilla suuremmilla,

10

Eik’ ehoilla pienemmillä:
Heponen sulalla seiso,
Varsa juoksi vartta myöten,
Maho putkella makasi,
Kasi nauku naulan tiessä,

15

Sika suoveron siassa.
Kuin on Luoja kuoleteltu,
Kavoteltu kaikkivalta,
Kivet on allet kiusattuna,
Kivet alle, poaet peälle,

20

Someret syäntä vasten.
Niin päivyt Jumalan luoma
Lenti peätönnä kanana,
Puonna siipi siuotteli
Luojan hauan partahilla.

25

Itkiä tihustelovi:
«Nouse, Luoja, kuolomasta,
Herra, hauasta hereä,
Elikkä tulen mieki
Kerallasi kuolomahan,

30

Kanssasi katuomahan!»
Niin on meiän suuri Luoja
Sanan virkki, noin nimesi:
«Ei ole täältä nousominen,
Niinkun sieltä toivominen:

35

Kivet on alle kiusattuna,
Someret syäntä vasten.
Sie päivyt, Jumalan luoma,
Lennä peätönnä kanana,
Puonna siipi siuottele

40

Siallesi entiselle,
Paikallesi muinoselle!
Paista hetki heltehesti,
Toinen himmesti hiota,
Kolmansi koko terältä,

45

Nukutteles nuiva joukko,
Paineles pakana kansa,
Nuoret nuolien nojahan,
Vanhat keihovarsillensa!»
Niin päivyt Jumalan luoma

50

Sekä lenti, jotta joutu,
Sialle on entiselle,
Paikalle on muinoselle.
Paisto hetken heltehesti,
Toisen himmesti hiotti,

55

Kolmannen koko terältä,
Nuoret nuolensa nojahan,
Vanhat keihovarsillensa.
Niin on meiän suuri Luoja,
Nousi Luoja kuolemasta:

60

Kivet sillon kielin laulo,
Poaterot sanoin pakasi,
Joet liikku, järvet järkky,
Vuoret vaskiset vavahti.
Nousi Luoja kuolomasta,

65

Herra hauasta heräsi,
Meni köyhänä pajahan,
Kysyjähänä kellarihin.
Teällä rautiet takovi,
Sepät Hiitten hilkkasovi.

70

Sanan virkki, noin nimesi:
«Mitä nyt rautiet takovi,
Sepät Hiitten hilkkasovi?»
Sano julmin Juuttahia,
Pahin poikia pahoja,

75

Ilkein isän aloja:
«Niinpä siulla suuret silmät,
Niin on pitkät silmiripsit,
Niinkuin eklisen Jumalan,
Jonka moahan hautasima,

80

Kivet peälle kiusasima,
Kivet alle, kivet peälle,
Someret syöntä vasten.»
Sanovi suuri Luoja,
Puhuvi puhas Jumala:

85

«Sillä miulla suuret silmät,
Sillä pitkät silmiripset:
Viikon katson Luojan suuhun,
Partahan palanpurijan,
Leukohin lesottelijan.»

90

Sano julmin Juuttahia,
Pahin poikia pahoja:
«Sen tein pahinta työtä,
Kuin en muistant mittaella,
Kuin on pitkä Luojan kagla,

95

Kuin on pitkä, kuin on paksu,
Miten poikelle leveä.
En site takoa taia.»
Niin sano suuri Luoja
Puhuvi puhas Jumala:

100

«Niin on pitkä Luojan kagla,
Niin on pitkä, niin on paksu,
Niin on poikelle leveä,
Kuin on kaklasi omasi.»
Sano julmin Juuttahia,

105

pahin poikia pahoja:
«Eipä mun käteni keännyt,
Eikä sormeni sopine
Miun mittoellakseni.»
Sanovi suuri Luoja:

110

«Miun ne keäntysi käteni,
Miun ne sormeni sopis
Minun mittoellakseni.»
Sano julmin Juuttahia:
«Jos minä antanen mitellä,

115

Vaan ei lukkuhun lukota,
Eikä paina palkimehen;
Ei lukku käsin avata,
Loirat sormin lonkuole,
Ei ole avvan’ tehty,

120

Vast on lukku loajittu.»
Sillon antavi mitellä.
Niin on suuri Luojuemma,
Niin meiän Jumalutemma
Sillon lukkuhun lukotti,

125

Sillon paino palkimehen.
Niin siitä sanoiksi virkki:
«Pysys tuossa pintahine,
Parus tuossa, pantahinen,
Tekemässäsi pahassa,

130

Luomassasi kahlehessa,
Kuni kuuta, aurinkoa,
Päiveä hyvännäköistä!»
Perän kanto kalliohon,
Itse noin sanoiksi virkki:

135

«Tämän päiväsen perästä
Tuli taivosen valoksi,
Vesi rauan karkiaksi!»
Niin kirkasi kiven kovaksi,
Karju rauan karkieksi.
J. F. Cajan, 1836
SKVR I2 1105a

ORJAN KAPINA


«Mänes oro juottamahan,
Laukki laineuttamahan
Avennosta talvisesta!»
– Eipä juo heposen varsa.

5

– Katso kerran kaivohonsa,
Toisen kerran päänsä päälle:
Keksi tähen taivoselta,
Pilkan pilvien raolta.
Nousi oron selkähän,

10

Nousi laukon lautaselle,
Ajo juoksulla kotihin,
Samolla pihalle soapi,
Heitti moahan marhaminnan,
Hietahan helyt heposen,

15

Pian pistäkse tupahan.
Ruma Ruotus paitulainen
Syöpi, juopi pöyän päässä,
Päässä pöyän paioillahan
Aivan aivinaisillahan.

20

Sanan virkko, noin nimesi:
«Tämän päiväsen perästä
Ruok’ en Ruotuksen hevosta,
Kats’ en kiivahan kankaria;
Itse Ruotus ruokkioho,

25

Katsokohon kankaria!
Jo meill’ on parempi valta,
Jo on tähti taivahalla,
Pilkka pilvien raossa.
Pahoin maksoit orjan palkan,

30

Raatajan rahanalasen:
Lyhyellä kyynärällä,
Saralla venytetyllä.»
Castren, 1839
SKVR I2 1182

Legendoja



ERÄNKÄVIJÄN LAULU


Mieleni minun tekisi,
Mieli käyä Metsolassa
Metsän neittä naiakseni,
Metsän mettä juoakseni,

5

Lihoa lehen alaista,
Kuuta kuusen juurehista.
Kohottelen koiriani,
Jousieni jouvuttelen:
Ota, metsä, mieheksesi,

10

Urohiksesi, Tapio,
Korpi, kolkkipojiksesi!
Metsä haisuo havulta,
Mies haisee meen maulta.
Mielikki, metsän emäntä,

15

Tuurikki, tytär Tapion,
Väännä vainut vempeleelle,
Tuhku kaarelle sivalla,
Tulla koiran sieramihin
Vilullaki vihmallain

20

Säilläin sateillain,
Jotta koiran kohti panna,
Penun julkijuttamahan
Metsolassa mieholassa!
Mielikki, metsän emäntä,

25

Tellervo, Tapion neiti,
Kun kuulet miun tulevan
Miehen aimo astuaksi
Urohoisessa väessä,
Miehisessä joukkiossa,

30

Keträä sininen lanka,
Laita kulta kuontaloihin,
Pane vaskivartaloihin;
Keträä sininen lanka
Sinisestä kuontalosta,

35

Vaskisesta vartalosta.
Veä siitä sininen lanka
Niin läpi salon sinisen,
Josta kulta kuunteloo,
Hopie tilin tekeepi!

40

Ohtonen, metsän omena,
Mesikämmen källeröinen,
Kun sie kuulet miun tulevan,
Miehen aimon astuvaksi,
Kyte kynnet karvoihisi,

45

Hampaat ikenihisi!
Ohtonen, metsän omena,
Mesikämmen källeröinen!
Niin se ohto käänteleksen,
Kun pyy pesäsä päällä,

50

Rastas raunioissaan,
Vasten miestä valkieta,
Kohin koivun karvallista.
Ohtonen, metsän omena,
Pärejouset, puikkonuolet,

55

Ampujat ala kätiset!
Minä hiihän hiljallen,
Verkkasellah vetelen;
Hiljallen on huono käyä,
Sauan voimaton pitää.

60

Saata tuolle saarekselle,
Tuolle kummulle kuleta,
Josta saalis saatanehen,
Erän toimi tuotanehen!
Harvon on nähty näilla teillä,

65

Näillä tuhmilla tulilla,
Vaivasilla valkioilla,
Ihmeheks’ on saalis saatu,
Virsiksi Jumalan vilja.
Anna, ainoinen Jumala,

70

Anna vastaki, Jumala,
Toisteki, totinen luoja,
Näin tässä elettäväksi,
Toisin puuhaeltavaksi!
Niin sillon sanottihin:

75

Su’un syötit, synnyn syötit,
Esivanhemmat elätit,
Niin mikset minua syötä
Su’un suurilla paloilla,
Herkkuloilla heimokunnan?

80

Mistä suuttu suuri luoja,
Vil’l’an antaja vihastu?
Ellös suuttuo, Jumala.
Maan pitäjä, pillastuo!
Toki anna ajallasi,

85

Iälläni, ajallani,
Pojan polvi päivänäni
Kyllin syöä, kyllin juoa,
Kyllin antoa kylään!
E. Lönnrot, 1834
SKVR I4 1095

ERÄNKÄVIJÄN LAULU


Sato ukko uutta lunta,
Palvanen vitiä visko
Sykysyisen uuhen verran,
Verran talvisen jäniksen.

5

Mieleni minun tekisi,
Itseni ajatteleisi
Ukon uuelle lumelle,
Jäniksen jälettömälle,
Hiiren hiihtamattomalle.

10

Mi sillon sanottanee?
Ain’ on mieleni apio,
Sitä min’ oon sangen sairas,
Muut sanoo saanehensa,
Eriä on arvelevat,

15

Mie sanon saamatuutta,
Tuomatuutta tuikutamma.
Mistä suuttu suuri luoja,
Vil’l’an antaja vihastu?
Su’un syötit, synnyn syötit,

20

Esivanhemman elätit,
Niin miks’ et minua syötä
Su’un suurilla paloilla,
Herkuloilla heimokunnan?
Ei ne muutkana paremmat,

25

Eikä pyytäjät pyhemmät,
Eikä miehet mielusimmat.
Muut ne vievät viekkahulla,
Muut ottavat ounahuolla;
Mie en veisi viekkahulla,

30

En ottaisi ounahuolla.
Miks’ et anna, antoluoja,
Lupaa, luja Jumala,
Iälläni, ajallani,
Pojan polvipäivinäni?

35

Enp’ on äieä kysyy,
Enkä välttäsi vähälle,
Kysyn kynttä kymmenestä,
Karvoa monen näköistä,
Nähä näillä silmilläni,

40

Iälläni, aiallani,
Pojan polvi päivinäni.
E. Lönnrot, 1834
SKVR I4 1096

KARJAN VARAUS


Hiiest’ on hyvä heponen,
Vuoressa valitut varsat,
Hyvälle hypittäjälle,
Ajajalle ankaralle.

5

Tahvanus, heposten herra,
Lumisorkka, luu kapio,
Kun katsoit katollisessa,
Varoit alla varjolauan,
Alla kaunihin katoksen,

10

Kahen alla kattolauan!
Niin Jesus kesän tekee,
Jumala suvet aukesi.
Heitin maah marhaminnan,
Hietah helyt heposen.

15

??önnän pieneni pihalle,
Kauneheni kartanolle
Alta kaunihin katoksen,
Toisen alta kattolauan.
Nyt katso katottomassa,

20

Havuselle vuotehelle,
Risusille pääaloille,
Kun katsot katollisessa,
Varoit alla varjolauan,
Alla ainosen käteni,

25

Alla pienen peukaloni,
Viatonna, vilpitönnä,
Sanatoissa, saamatonna.
Neisyt Maaria emonen,
Rakas äiti armollinen,

30

Sie vanhin vaimoksie,
Eläjiä ensimmäinen,
Työnnä pitin piikojasi,
Paras palkkalaisiesi
Minun karjan katselooh,

35

Minun viljan viitsintääh.
Yöt seiso suka käessä,
Päivät vihko kainalossa,
Sekä syötä, jotta juota
Herasesta hettiestä,

40

Läikkyvistä lähteistä!
Ota sie torvi tuolta maalta,
Tuolta tuomikko purolta,
Puhu tuohon torveesi,
Kumahuta kuuluhusi.

45

Puhu kummut kukkahaksi,
Ahovieret armahakse,
Suovieret somerikoks,
Syöä suolta suoviesi,
Ahon päästä aumojasi,

50

Anna suot sopusin olla,
Ahon vieret armahina!
Mielikki, metsän miniä,
Tellervo, Tapion neiti,
Utupaita, helma hieno,

55

Kun sie kuulet kellon äänen.
Ohtonen, metsän omena,
Mesikämmen källeröinen,
En mie kiellä kiertämästä
Enkä käymästä epeä,

60

Yhet maat, eri evähät,
Erin on kullaki emua.
Mielikki, metsän emäntä,
Tuurikki, tytär Tapion,
Utupaita, helma hieno,

65

Sekä syötä syölääksi,
Jotta juota juolaaksi,
Apata alanenäksi
Tänä Jesuksen kesänä,
Maarian sulana syyssä,

70

Turvuta turila’asi,
Ilman ruoko ruohottani,
Ilman henki heinittäni!
Ohtonen, metsän omena,
Käy sie kaiten karjamaita,

75

Kierten kellojen remuja!
Kun sie kuulet karjan kellon,
Heliän hevosen kellon,
Pääsi tunge turpehesen,
Mätä viljo mättähi!

80

Metsolan metinen amme
Hapata tyhyttelöpi
Alla kuusen kukkalatvan,
Alla pehkovan petäjän.
Siit’ ei syöen syömät puutu,

85

Juoen juomiset vähene.
Siitä syötä syölääksi,
Apata alanenäksi,
Iälläni, ajallani,
Pojan polvi päivinäni!

90

Mielikki, metsän emäntä,
Tuurikki, tytär Tapion,
Ohtonen, metsän omena,
Mesikämmen källeröinen,
Tapelkaan talviaiat,

95

Lumi ajat luskoallo
Kesän tullen, suon sulaten,
Lätäköien lämmitessä,
Anna suot sopusin olla,
Ahon vieret armahana,

100

Kamomatta karjan käyä,
Vihomatta viljan juosta,
Jott’ ei karja kaipahtaisi,
Ei viho emännän vilja
Tänä Jesuksen kesänä,

105

Maarian sulana sunna,
Herran hellänä hyvänä!
Ohtonen, metsän omena,
Mesikämmen källeröinen,
Jos sulle halu tuloo,

110

Metsään vihasi visko,
Närehille närävasi,
Lepän oksille levitä;
Elä kose konnanaka,
Rupia rumanakana

115

Ylitse tahon Jumalan,
Päitse auvon autuahan,
Niin teemmä sulat sovinnot,
Kesä rauhat ratkoamma,
Iäksemme ilmasekse,

120

Pojan polvi päivikseni!
Siitä sinne tie menevi,
Rata uusi urkenevi
Paremmille laulajille,
Tietävämmille runoille.
E. Lönnrot, 1834
SKVR I4 1397

TULEN VIHAT


Nousi neitonen norosta,
Puna pakla painimesta,
Neiti musta, pää keritty,
Tyttö vilku nännäköinen,

5

Pyörti pyöreä tulista,
Väänti ilman väkkäröjä,
Polvin pyöripi porossa.
Yön tytti, hämärän neiti
Kypenissä kyynäsvarsin.

10

Tuossa tuskaksi tuloopi,
Paineli pakolliseks,
Juoksi polvesta veteh,
Vyö lapusta laineh
Tuskissa tulen punasen,

15

Antervoisen ailuvissa.
Siinä tulta tummenteli,
Valkiaista varventeli,
Teki tulen tehuttomaks,
Panun miehuottomaks.
E. Lönnrot, 1834
SKVR I4 280

NIMETTÖMÄT TAUDIT


Vaka vanha Väinämöinen,
Tietäjä iänikunen,
Virren ponsi polvuhinen.
Lapset Vuojelan lahoopi,

5

Pojat Väinölän potoopi
Tauissa nimettömässä,
Nimen tietämättömässä;
Alta lattiet lahoopi,
Päältä peite märkänööpi.

10

Sillon vanha Väinämöinen
Kuuli Vuojelan läsivän,
Urajavan Untamalan
Tauissa nimettömässä,
Nimen tietämättömässä;

15

Alta lattiat lahoopi,
Päältä peite märkänööpi.
Sillon vanha Väinämöinen
Niinpä pani pa’an tulelle,
Laitto keiton kiehumahan.

20

Pata kiehu paukutteli
Kolme päiveä kesäistä,
Yötä Annan aikuista;
Sai on voie valmeheks,
Jo rasvat rakennetuks.

25

Sillon vanha Väinämöinen
Kirskasi kiven kaheksi,
Paasen kolmekse palaksi,
Siit’ on voiti voitiella.
Onko voitiet vakaiset,

30

Katsehet alinomaiset?
Niin kivi kiveh tarttu,
Paasi paateh rupesi,
Nyt on voitiet vakaiset,
Katsimet alinomaiset.

35

Sillon Vuojelan paransi
Tauista nimettömästä,
Nimen tietämättömästä.
E. Lönnrot, 1834
SKVR I1 678

LYYRISIÄ RUNOJA



Itse laulan, millon kuulen,
Kuta kuulen, niin kujerran,
Ennen saatuja sanoja,
Opetuita luottehia.

5

Omat on saamani sanani,
Omat tieltä tempomani,
Päistä heinän hieromani,
Kanarvoista katkomani.
Olin piennä paimenessa,

10

Lassa karjan katsonnossa,
Menin sillon mättähälle,
Kiven kirjavan sivulle,
Paaen paksun lappehille.
Niin sain sanoa saatu

15

Pantu aitan parven päähän
Kukkaroh kultaseh,
Vaskiseh vakkaseh.
Kuin aika tosin tuloo,
Aukoan sanasen arkun,

20

Kirjokannen kiimahutan
Poikki puolin polvilleni.
Ei sampo sanoja puutu,
Luottehia Lemminkäinen:
Luottehillen lahoovi,

25

Virsillen vanhanoo.
E. Lönnrot, 1834
SKVR I3 1278
Hauki tiesi hauan pohjat,
Kokko lintujen savonnan,
Tuuli haahen päiväyksen;
En tieä poloinen poika,

5

Miten olla, kuin eleä
Tällä inhalla iällä,
Katovalla kannikalla:
Tulehenko teen tupani,
Vai veteh saunan salvan;

10

Tuli tuiki polttanee,
Vesi vienee ikäti.
Vaan lyömme mereh murihin,
Virsiväkkärän väkeh,
Ilossa ikä kuluupi,

15

Riemussa reiahupi.
E. Lönnrot, 1834
SKVR I3 1420
Päästä on päivä parempi,
Syöen kaunonen tulee,
Hyvä muoto nunnotellen,
Anna vastaki, Jumala,

5

Toisteki, totinen Luoja,
Kyllin syöä, kyllin juoa,
Kyllin antoa kyläh!
Anna vastaki, Jumala,
Toisteki, totinen Luoja!

10

Neuo, neitonen, minua,
Opasteles, orpolapsi!
Ei neiessä neuojoa,
Orpossa opastajoa;
Neuottu itseki neiti,

15

Opastettu orpolapsi.
E. Lönnrot, 1834
SKVR I3 1471
Kaikki kannettu näkee,
Syntynyt sylin pitää,
Emon tuoma tunnustaapi.
Mikä määt koolle saatto,

5

Kuk’ on tuonut tukulle
Juomahan yhen pikarin,
Yhen kannun katomaan,
Kun yhen emosen lapset,
Yhen kantamat kaposen,

10

Yhen peiposen pesemät,
Yhen sotkan suorittamat.
Emo neuo poikoansa,
Vaimo vaivan nähtyönsä,
Kun kuki sukiraojansa,

15

Itse ilmoin luomiehen:
«Poikuoni, nuorempani,
Lapseni, vakavuuteni,
Jos sie jouvut juominkihin,
Tapaut mihen tahansa,

20

Juo puoli pikariesi,
Anna toisen toinen puoli,
Pahemman parempi puoli!
Äsen sinusta mies tuleepi,
Uros selvä selkiääpi

25

Läpi käymähän käräjät,
Jutut julki polkomahan.
Issu puolella sialla,
Niin sinusta mies tuleepi,
Anna toisen toinen puoli,

30

Pahemman parempi puoli!»
E. Lönnrot, 1834
SKVR I3 2005
Paju puita ensimmäinen,
Paju puita, mätäs maita,
Kiiskinen veen kaloja,
Ilman lintuja tiainen.

5

Hauki hallalla kutoo,
Suukkona kovalla säällä,
Ahven arka, märkä perse
Sykysyt syvillä uipi,
Kesät kuivilla kutoo.

10

Käypi särki säärtä lyöen,
Ori konstin koipiellen.
Hyvä on hylkeen eleä,
Syöpi luotaan lohia,
Sivultaan on siikasia,

15

Juopi vettä viereltään.
Siiall’ on siliät pellot,
Tavilla laki tasanen.
Harvon hauki vieraana,
Siika ei sinä ikänä,

20

Lohen poika ei polvenahan.
Ei sika sinistä tieä,
Lammas langan painiosta.
Nyt on kärsä persiellä,
Ei sitä sitoa taia.

25

Veioseni, nuorempani,
Sitä laulaja latoopi,
Mitä sylki suuhun suopi,
Vesi kielellä vetääpi,
Kuulla noien kultasien,

30

Tietä noien tehtosien,
Nousevalle nuorisolle,
Kansalle ylenevälle.
Emo neuo poikoahan,
Vaimo vaivansa näköä:

35

«Ellös vainen, poikuoni,
Poikuoni nuorempani,
Lapseni vakavuuteni,
Elä kihla kirkkotiellä;
Pahimatki jalkavaimot

40

Kirkkotiellä kiireheksen,
Sinisukkaah sioksen,
Punapaglaan paneksen.
Tuolta naio, poikuoni,
Kiven puista kiirehellä,

45

Vartan varresta valito.
Ota olki huhmarelta,
Joll’ ois huntu huutehessa,
Perä petkelen tomussa,
Varsi jauhon valkiessa!

50

Äsen sinusta mies tuleepi,
Uros selvä selkiäpi,
Läpi käymähän keräjät.

* * *

Vaan ei laulaja hyväne
Laula syyten virsiänsä,
Eikä koski vuolaskana
Lase vettänsä loputin.
Siitä sinne tie menevi,
Rata uusi urkenevi
Paremmille laulajille.
E. Lönnrot, 1834
SKVR I3 1998, 1347

© ...