Arhippa Perttusen runoja
Kukkujalta kulkkutorvi,
Kukkuisin joka kuusen,
Joka lehvän lellättäisin.
Käymän käki suettu,
Lintu luotu lentämähän,
Huolellinen laulamahan.
EEPPISIÄ RUNOJA
SAMPO
Lappalainen kyyttösilmä
Piti viikosta vihoa,
Kaukausta ylen katsetta
Päälle vanhan Väinämöisen.
5
Tulovakse Väinämöista,
Soavakse Umentolaista.
Sillon vanha Väinämöinen
Rekehensä reutosihen,
10
Orihilla olkisella,
Hernevarrella hevolla
Ajoa karetteloopi
Selvällä meren selällä,
15
Lappalainen kyyttösilmä
Niin päivänä muutamena,
Huomenna monikahana
Keksi mustasen merellä,
20
Niin koppo tulisen jousen
Korvalta kovan tulisen;
Jännitti tulisen jousen,
Nuolen juonelle asetti,
25
Niin siitä sanoiksi virkko:
«Kun käsi alentanoovi,
Niin nuoli ylentyöhö;
Kun käsi ylentänöövi,
30
Ampu olkisen orihin
Alta vanhan Väinämöisen,
Hernevartisen heposen
Läpi länkiluun lihasta,
35
Kautti kainalon vasemman.
Sillon vanha Väinämöinen
Sortu sormin lainehille,
Kämmenin vesille käänty.
40
Seiso seitsemän keseä,
Kulki kuusissa hakona,
Petäjäisä pölkyn päänä.
Itkiä tihusteloopi,
45
Pavannaista palveloopi:
«Nosta, ukko, suuri tuuli,
Sään mänyö määritöntä;
Nosta mustia muria
50
Nosti ukko suuren tuulen,
Sään mänösen määrittömän;
Nosti mustia muria
Päälle selvien vesien.
55
Pimiähän Pohjolahan,
Kiven kirjavan sivulle,
Paaen paksun lappehille.
Itkiä tihusteloopi.
60
Nousi aivon aikasehen,
Aivon aika huomenessa;
Pian pirtin lämmitteli,
Pyyhki pitkin pirttiähän,
65
Viepi ulos rikkasa
Pellolle perimmäiselle;
Rikoillahan seisotakse.
Tuosta kuuli kuusienen,
70
Kuuli miehen itkeväkse,
Uroon urisevakse:
Ei uo itku naisen itku,
Eikä itku lapsen itku,
75
Urajanta Untamoisen.
Siitä sillon Pohjon akka
Viitisekse, vaatisekse,
Pääsomille suoreille,
80
Meni luoksi Väinämöisen,
Sanan virkko, noin nimesi:
«Mitä itet, Väinämöinen,
Kuta, Untamo, uriset?»
85
«Tuota iten tuon ikäni,
Puhki polveni murehin,
Jo uin maille vierahille,
Äkki ouoille oville.»
90
«Niin mitä minulle annat,
Kun saatan omille maille,
Oman kukon kuuluville,
Näiltä mailta vierahilta,
95
Sano vanha Väinämöinen:
«Mitäpä kysyt minulta?»
Niin sanoopi Pohjon akka:
«Kun sie laait uuen sammon,
100
Yhen joukosen sulasta,
Yhen värttinän murusta,
Yhen villan kylkyvöstä,
Maiosta mahovan lehmän,
105
Sano vanha Väinämöinen:
«En minä takoa taia,
Enkä kantta kirjoalla;
Työnnän sepon Ilmorisen,
110
Se on kannet kirjoapi.»
Siit’ on Pohjon akka
Otti miehen kuolomasta,
Otti vanhan Väinämöisen,
115
Syötti miehen, juotti miehen
Kostutteli kuolomasta;
Pani oron juoksomahan,
Liinaharjan liikkumahan
120
Summasta Sarajahasta,
Miehen syövästä kylästä,
Urohon upottajasta.
Kotihinsa tultuoho
125
Sanan virkko, noin nimesi:
«Sinä seppo Ilmorinen,
Lankoni, emoni lapsi,
Lähe neittä noutamahan,
130
Pimiästä Pohjolasta.
Nyt on neiti kosjottuna
Päätä kassa kaupattuna.»
Sillon seppo Ilmorinen
135
Sykysyisistä sysistä,
Tavonnoista talvisista;
Veran äärillä veäksen,
Lustuilla solkieksen;
140
Korjahan kohenteleksen.
Laski virkkua vitsalla,
Helähytti helmivyöllä;
Oro juoksi, matka joutu,
145
Summahan Sarajahan,
Miesten syöjähän kylähän,
Urohon upottajahan.
Pohjolahan mentyöön
150
Pani sammon laaintaan,
Kirjokannen kirjantaan
Yhen joukosen sulasta,
Yhen otrasen jyvästä,
155
Maiosta mahovan lehmän,
Yhen värttinän murusta.
Sillon seppo Ilmorinen
Päivät sampuo rakenti,
160
Sillon seppo Ilmorinen
Saapi sammon valmihiksi,
Kirjokannen kirjatuksi,
Ei neittä lepytetyksi.
165
Kirjokansi kiikutteli:
Jauho purnon puhtehessa,
Jauho purnon syötäviä,
Jauho purnon myötäviä,
170
Niin ihastu Pohjon akka,
Anto oman tyttärehen
Sepolle Ilmoriselle
Ikusekse puolisokse,
175
Paniakse päänalaisen,
Jalkoin jaksajakse.
Sillon seppo Ilmorinen
Kotihinsa tullessansa,
180
Korjan kirjavan kokilla,
Oravaiset juoksenteli
Aisoilla vaahterisilla,
Tetryöt kukerteloopi
185
Sepolla Ilmorisella
Käsi on kirjokintahissa,
Toinen neitosen nisissä;
Jalka on Saksan saappoassa,
190
Pohjolasta tullessansa.
Kotihinsa tultuohon
Meni vanha Väinämöinen
Luokse sepon Ilmorisen,
195
«Velli seppo Ilmorinen,
Lankoni, emoni lapsi,
Joko laait uuen sammon,
Kirjokannen kirjoalit?»
200
«Jo mie laain uuen sammon
Maiosta mahovan lehmän,
Yhen villan kylkyöstä,
Yhen värttinän murusta,
205
Sano vanha Väinämöinen:
«Joko jauho uusi sampo,
Kirjokansi kiikutteli?»
Sano seppo Ilmorinen:
210
Jauho purnon puhtehessa,
Jauho purnon syötäviä,
Jauho purnon myötäviä,
Kolmannen pieltäviä.»
215
Kun tunsi toet sanomat,
Rakenteli laivoansa,
Laski laivansa merehen,
Sanan virkko, noin nimesi:
220
Vanhalla Väinämöisellä?
Iku Tiera, Nieran poika,
Ylimmäinen ystäväni.»
Nosti päälle purjepuunsa,
225
Laskoopi sinistä merta
Melan koukkupään nojassa.
Laski päivän, laski toisen;
Portit Pohjolan näkyypi,
230
Pahan ukset ulvottaapi.
Tapasi on taskuhunsa
Sillon vanha Väinämöinen,
Löihen kukkaroisehensa;
235
Nukutteli nuuan joukon,
Paineli pakanan kansan.
Laskoopi sinistä merta
Pimiähän Pohjolahan.
240
«Iku Tiera, Nieran poika,
Ylimmäinen ystäväni,
Mene sie sampo ottamahan,
Kirjokansi kantamahan!»
245
Hyvä kielas käskieki,
Kepiä kehuttoaki,
Meni sammon ottamahan,
Kirjokannen kantamahan,
250
Kirjokansi kihnakkana,
Juuret maahan juurutettu.
Itse vanha Väinämöinen
Läksi sammon ottamahan,
255
Eipä sampo liikukkana,
Juuret maahan juurutettu.
Sillon vanha Väinämöinen
Sillon kynti sammon juuret
260
Tuhatpäällä tursahalla;
Vei sammon venosehensa,
Talu talkapohjahansa.
Nosti päälle purjepuita;
265
Laski päivän, laski toisen.
Niin päivänä kolmantena
Muurahainen mulkupoika
Se kusi kuren jalalle
270
Kurki laski suuren kulkun,
Parkasi pahan sävelen;
Kaikki Pohjola heräsi,
Paha valta valveutu.
275
Tapasihe sampoansa:
«Jo on sampo muunne viety,
Kirjokansi kannettuna!»
Niin rakenti Pohjon purren:
280
Sata airooh urosta,
Sata miestä miekallista,
Sata miestä ampujata;
Laskoopi sinistä merta.
285
Sanan virkko, noin nimesi:
«Sie, vanha Väinämöinen,
Laula sie, hyvä sukuni,
Hyvän sammon saatuosi,
290
Sano vanha Väinämöinen:
«Aikanen ois ilon teoksi,
Varahainen laulannaksi;
Portit Pohjolan näkyypi,
295
Pahan ukset ulvottaapi.
Kun omat ovet näkyisi,
Omat ukset ulvottaisi,
Äsen laulanta sopisi,
300
Niin sano sanalla tuolla
Itse vanha Väinämöinen:
«Ylimmäinen ystäväni,
Nouse purjepuun nenääh,
305
Katso iät, katso lännet,
Katso pitkin Pohjon ranta!»
Iku Tiera, Nieran poika,
Hyvä kielas käskieki,
310
Nousi purjepuun nenääh,
Kasisliekaah kavahti,
Katso iän, katso lännen,
Katso pitkin Pohjon rannan,
315
«Jo tuloovi Pohjon pursi,
Sata hanka hakkoapi;
Sata miestä sauomissa,
Sata airossa urosta,
320
Sata toinen ampujoa.»
Sillon vanha Väinämöinen
Jo näki tuhon tulevan,
Hätäpäivän päälle saavan,
325
Löihen kukkaroisehensa,
Löysi piitä pikkaraisen,
Takloa taki vähäsen,
Neki mestasi merehen,
330
Yli oikien olansa,
Kautti kainalon vasemman,
Itse noin sanoiksi virkko:
«Luotihin merehen luoto,
335
Itähän ikäti pitkä,
Luotehelle loppumaton,
Pohjolahan polveksehen,
Johon purret puuttuoho,
340
Niin on puuttunt Pohjon pursi,
Vene hankava halennut.
Pohjon akka harvahammas
Nousi leivon lentimille,
345
Vassat siiviksi sivalti
Kokon kynkkäluun nenille;
Lenteä lepettelööpi
Selvällä meren selällä,
350
Liiteleksen, laateleksen
Päähän pielen Väinämöisen;
Tahtoo pursi päin puota.
Laiva lassuin lohkiella.
355
«Iku Tiera, Nieran poika,
Ylimmäinen ystäväni,
Ota nyt miekkasi omasi
Käelläsi oikiella
360
Kokon koprille sivalla,
Vaakalinnun varpahille!»
Iku Tiera, Nieran poika
Otti miekkansa omansa
365
Vasemmalta reieltänsä,
Kokon koprille sivalti,
Vaakalinnun varpahille;
Vaan ei vuole vermentännä,
370
Iski kerran, iski toisen,
Kohta kolmetsi rapuopi;
Tuo ei viere vermentänä,
Ottat orvaskettuona.
375
Melan on merestä nosti,
Lapiensa lainehesta,
Kokon koprille sivalti,
Vaakalinnun varpahille.
380
Sampuo pitelemähän,
Kirjokantta kantamahan.
Sillon vanha Väinämöinen
Otti miekkansa omansa
385
Vasemmelta reieltään.
Sillon sampuo murotti,
Kirjokantta kirjoali
Selvällä meren selällä,
390
Noita tuuli tuuvitteli,
Ilman lieto liikutteli
Ympäri meren sinisen.
Muut kaiket muruset viepi
395
Vasten merta hyyvänettä.
Pohjon akka harvahammas
Kannen kanto Pohjolahan,
Rivan kylmähän kylähän
400
Vasemmella varpahalla.
SKVR I1, 54
KOSINTA
Vaka vanha Väinämöinen
Läksi neittä katsomahan,
Eli neittä kosjomahok,
Päätä kassa katsomahan
5
Miehen syöjästä kylästä,
Urohon upottajasta.
Sillon laivah lasekse,
Alasehen astelekse,
10
Niin kun mäntyjä mäellä,
Karahkoita kankahilla,
Laskoopi sinistä merta,
Melan koukkupään nojassa.
15
Sisar seppo Ilmarisen
Joutu sotkut sotkomassa,
Vaattiet viruttamassa
Rannalla meryttä vasten,
20
Keksi mustasen mereltä,
Sinervöisen lainehilta.
Sanan virkko, noin nimesi:
«Kuin lienet vesikivonen,
25
Eli lienet lintukarja,
Niin sie lentoh levitö;
Kun lienet kalanen karja,
Niin sie uimah uretu;
30
Eli veioni venonen,
Niin kohin kotihin käänny,
Perin muille valkamoille;
Lienet pursi Väinämöisen,
35
Kohin muita valkamoita.
Tämä pursi Väinämöisen,
Niin perin kotiin käänty,
Kohin muita valkamoita.»
40
Sisar seppo Ilmorisen
Heitti sotkut sotkomatta,
Vaattiet viruttamatta
Rannalla meryttä vasten,
45
Niitä tuuli tuuvitteli,
lima lieto liikutteli
Rannalla meryttä vasten.
Annikki saaren neiti,
50
Meni juossulla kotioh,
Samolla pihalla saapi,
Sanan virkko, noin nimesi:
«Veli, seppo Ilmorinen,
55
Otettih ostettusi,
Vuosin kolmin kosjottusi.»
Annikki saaren neiti
Meni luoksi Väinämöisen,
60
«Kunne läksit, Väinämöinen,
Urkenit, umentolainen?»
Sano vanha Väinämöinen:
«Läksin hanhien ajoh,
65
Pitkäkaglan katseloh
Tuolta Tuonelan joesta,
Manalan alantehesta.»
Aina Annikki sanoopi,
70
«Jo tunnen valehtelovan,
Tajuolen kielastajan,
Toisin ennen miun isoni,
Muiten valta vanhempani
75
Eli joutsenen joruhek,
Pitkäkaglan katselohon:
Hyvä koira kahlehissa,
Hyvä kaari kainalossa,
80
Sano vanha Väinämöinen:
«Läksin lohta kuultamah,
Taimenta tavottamah
Tuolta Tuonelan joesta,
85
Aina Annikki sanoopi,
Tinarinta riitelööpi:
«Jo tunnen valehtelovan,
Tajuolen kielastajan,
90
Läksi lohta kuultamah,
Taimenta tavottamahok
Tuosta Tuonelan joesta,
Verkkoja venosen täysi:
95
Sano vanha Väinämöinen:
«Toki ma sanon toetki,
Jos vähän valehtelenki:
Läksin neittä kosjomahan,
100
Pimeästä Pohjolasta,
Summasta Sarajahasta,
Miehen syöjästä kylästä,
Urohon upottajasta.»
105
Sisar seppo Ilmorisen,
Kun tunsi toet sanomat,
Meni juossulla kotih,
Samolla pihalle saapi,
110
Alle kattojen ajaksen,
Sanan virkko, noin nimesi:
«Veli, seppo Ilmorinen,
Langoni, emoni lapsi,
115
Otettih ostettusi,
Vuosih kolmih kosjottusi,
Saoin markoin maksettusi,
Tuhansin lunastettusi;
120
Selässä meren sinisen,
Melan koukkupään nojassa.»
Sano seppo Ilmorinen:
«Annikki sisarueten,
125
Pian pirtti riuvuttele
Puuhusilla pienosilla,
Pienillä pilastehilla,
Joissa peiponen pesekse,
130
Sykysyisistä sysistä,
Taonnoista talvisista.»
Annikki saaren neiti
Pian pirtin riuvutteli,
135
Sillon peiponen pesihin,
Pulmonen puhasteliin
Sykysyisistä sysistä,
Taonnoista talvisista.
140
Iholle alastomalle,
Vyötti vyön kullan karvasen
Päälle paian palttinaisen,
Veran äärillä veäkse,
145
Lustuissa mies lujempi,
Rautapannoissa parempi,
Teräsvöissä tehtosampi.
Pani oron juoksomaan,
150
Laski virkkua vitsalla,
Helähytti helmivyöllä,
Oro juoksi, matka joutu.
Pimiässä Pohjolassa
155
Linnan luppa luskutteli,
Saaren vartio valitti.
Perän peltoon sysäten,
Hännän maahan torjutellen.
160
Akka vanha vaattiessa,
Niin sano Pohjan akka:
«Mene, renki, katsomaan,
Ei koira viatta hauku,
165
Renki noin sanoiksi virkki:
«Menepä itse katsomaan,
Mie en joua kuitenkana,
Pinos on suuri pilkottava,
170
Pilkkoja vähäväkinen.»
Aina haukku suuri koira,
Linnan luppa luskutteli,
Saaren vartio valitti,
175
Hännän maahan torjutellen.
Niin sano Pohjan akka:
«Mene, piika, katsomaan,
Ei koira viatta hauku,
180
Piika noin sanoiksi virkki:
«Mene itse katsomaan,
Mie en joua kuitenkana,
Kivi suuri jauhettava,
185
Jauhaja vähäväkinen.»
Aina haukku suuri koira,
Linnan luppa luspatteli,
Saaren vartio valitti.
190
«Mene, tyttö, katsomaan,
Ei koira viatta hauku,
Peni syyttä syyhättele.»
Meni tyttö katsomaan,
195
«Ajetaah kirjokorjin
Maapuolin simo salosta,
Lasetah laivon suurin
Selänpuolin Lemmen lahta.»
200
«Ne tulee naimakansa.
Kummillen menet tyttöni?
Konsti korjalla ajaapi,
Kirjavalla kiiättääpi,
205
Alus on täynnä aartehia.
Kummalle menet tyttöni?»
Niin tyttö sanoiksi virkki:
«Oi emoni kantajani!
210
Ei meitä rahojen myöty,
Ain’ on ilman annertuna
Miehille anovaisille.»
Sillon vanha Väinämöinen
215
Heti tungeksen tupahan,
Alle kattojen ajaksen,
Kintahin kirvottimille,
Lakin päästä laskomille,
220
Itse noin sanoiksi virkki:
«Lienekkö miulla neittä
Ikusekse puolisokse,
Kainaloisekse kanakse,
225
Paniaksi päänalasen?»
Niin sano Pohjan akka:
«Kuin sie kynnät kyisen pellon,
Vakuolet maan matosen,
230
Nossat kyitä kynnökselle,
Käännökselle käärmehiä.»
Sillon vanha Väinämöinen
Sillon kynti kyisen pellon,
235
Sillon kyyt käsin piteli,
Maot koprin kollotteli.
Sano tuolta tultuansa:
«Jo mie kynnin kyisen pellon,
240
Joko neiti annetaan?»
Niin sanoo Pohjan akka:
«Äsen neiti annetaan,
Kun sie valkin valjastelet,
245
Vihannalle vainiolle,
Pyhän pellon pientarelle.»
Sillon vanha Väinämöinen
Varsan valjat kysyypi,
250
Astua taputteloo
Vihannalle vainiolle,
Pyhän pellon pientarelle,
Saa valkin valjahisin,
255
Sillon vanha Väinämöinen
Iski silmänsä itäh,
Käänti päätä päivän alle.
Itse noin sanoiksi virkki:
260
Taivo auvoksi avauto,
Ilma riehoksi revitä,
Taivon kansi kahtaloksi,
Sa’a lunta sauan varsi
265
Pyhän laukin lautaselle,
Kylmä jäätä kyynärejä
Otsah pyhän orihin.»
Sato lunta sauan varren
270
Hyvän laukin lautaselle,
Kylmi jäätä kyynärejä
Otsah pyhän orihin.
Sillon valkin valjasteli,
275
Vihannalla vainiolla,
Pyhän pellon pientarella.
Sano tuolta tultuansa:
«Joko neiti annetah,
280
Jo mie valkin valjastelin,
Längitin hyvän hevosen
Vihannalla vainiolla,
Pyhän pellon pientarella?»
285
«Äsen neiti annetahan,
Saanet suuren suomuhauin,
Liikkuja kalan lihavan
Anopille antehiksi
290
Sillon vanha Väinämöinen
Tohti toisiksi ruveta,
Ruohti muuksi muutellate,
Nousi leivon lentimille,
295
Kokon kynkkäluun nenille,
Lenteä lepyttelöö
Tuolle Tuonelan joelle,
Manalan alentehelle.
300
Keksi suuren suomuhauin,
Liikkuja kalan lihavan,
Iski kiinni kynsillähän.
Sillon suuri suomuhauki
305
Alle selvien vesien,
Päälle mustien murien.
Niin sillon kynime kokko
Kohta kolmitsi kokoopi,
310
Niin nosti kynime kokko,
Nosti suuren suomuhauin,
Liikkuja kalan lihavan
Oksalle omena tammen,
315
Tuossa maisteli makuo,
Tuossa riipo rintapäätä.
Kanto suuren suomuhauin,
Liikkuja kalan lihavan
320
Itse noin sanoiksi virkki:
«Jo mie kynnin kyisen pellon,
Jo mie valkin valjastelin,
Längitin hyvän hevosen
325
Pyhän pellon pientarella,
Sain mie suuret suomuhauit,
Liikkuvat kalat lihavat
Anopille ante’ikse,
330
Niin sano Pohjan akka:
«Pahoinpa siäki laait,
Kun sie maistelit makuo,
Kohta riivot rintapäätä!»
335
«Ei saalis viatta saaha
Paikoilta paremmiltana,
Saani Tuonelan joesta.»
Niin on siitä Pohjan akka
340
Vanhalle Väinämöiselle,
Ikuselle tietäjälle,
Polvuhuiselle runolle.
Sillon seppo Ilmorinen
345
Kotih tullessansa
Keräsi kekosen puita,
Kolmekymmentä rekiä;
Siitä poltti hiililöiksi.
350
Hopehia huopan täyen,
Pani orjat lietsomah,
Palkkalaiset painamah.
Orjat lietso löyhytteli
355
Hatuttoman hartiesen,
Talvisella taivalla;
Ei orjat hyvästi lietso,
Eikä paina palkkalaiset.
360
Lietso kerran löyhäytti,
Lietso toisen löyhäytti,
Niin kerralla kolmannella
Katso ahjonsa aluksen,
365
Miekka tungekse tulesta,
Terä kulta kuumoksesta.
Ois miekka hyvän näkönen,
Vai miekka paha tapanen:
370
Niin miekan tuleh tunki,
Vielä kultia lisäkse,
Hopehia huopan täyen.
Orjat pani lietsomahan.
375
Talvisella taivahalla,
Kintaittoman kätösen,
Hatuttoman hartiesen;
Ei orjat hyvästi lietso,
380
Itse löihen lietsomahe,
Lietso kerran löyhäytti,
Lietso toisen löyhäytti,
Katso ahjonsa aluksen,
385
Ori tungekse tulesta,
Harja kulta kuumoksesta.
On ori hyvä näkönen,
Vaan ori paha tapanen:
390
Niin oron tuleh tunki,
Vielä kultia lisäkse,
Hopehia huopin täyen.
Pani orjat lietsomahan,
395
Orjat lietso löyhytteli
Kintahittoman kätehen,
Hatuttoman hartiehen,
Talvisella taivahalla;
400
Eikä paina palkkalaiset.
Itse löihe lietsomahe,
Lietso kerran löyhäytti,
Lietso toisen löyhäytti,
405
Lietsimensä liepehille:
Neiti tungekse tulesta,
Kassa kulta kuumoksesta.
Sillon seppo Ilmarinen:
410
Heti öissä ensimmäissä
Nuoren neitosen keralla
Niin tuossa lepäelee
Perinnöillä pehmeillä,
415
Varoaksen vaippaansa,
Turvoaksen turkkiinsa;
Ku oli kylki neittä vasten,
Se kylki kyllä kylmä,
420
Vasten vaate riepuansa,
Oli kylki kyllä lämmin.
Niin tuossa lepäelöö
Nuoren neitosen keralla,
425
Hopiasta siunaeltu.
Niin on yönä kolmantena
Turvoaksen turkkihinsa,
Varoaksen vaippaansa;
430
Ku oli vasten vaippoansa,
Vasten vaate riepuansa,
Oli kylki kyllä lämmin;
Ku oli kylki neittä vasten,
435
Hopiasta siunaeltu,
Oli kylki kylmäämässä,
Oli hyyksi hyyttymässä,
Meren jääksi jähtymässä,
440
Niin neien tulehen tunki,
Kassa kullan kuumoksehen,
Vielä kultia lisäkse,
Itse noin sanoiksi virkki:
445
Neittä kullasta kuvailko,
Hopeesta puolisoa,
Vilun kulta kuumottaapi.
Elkääte etinen kansa,
450
Lähkö uimah uhalla,
Veikasta vesien päällä.
Elkääte etinen kansa,
Elkääte takanen kansa
455
Kera vanhan Väinämöisen.»
SKVR I1, 469
KILPALAULANTA
Tuopa nuori Joukahainen
Ajo tiellä vassatuksin
Kanssa vanhan Väinämöisen,
Puuttu vemmel vempeleh,
5
Sano vanha Väinämöinen:
«Kumpi tiennee enemmän,
Sempi tiellä seisuohon;
Kumpi tiennee vähemmän,
10
Sano nuori Joukahainen:
«Tieän kolkot kuokituksi,
Kalahauat kaivetuksi,
Taivoset tähitetyksi,
15
Sano vanha Väinämöinen:
«Lapsen tieto, vaimon muisti,
Ei on partasuun urohon.
Omat on kolkot kuokkimani,
20
Olin miessä kolmantena
Ilman pieltä pistämässä,
Ilman kaarta kantamassa,
Taivosta tähittämässä.»
25
Laulo suoh suolivöistä,
Niittuh nisälihoista,
Kainaloista kankahah.
Sano nuori Joukahainen:
30
Tietäjä iänikunen,
Virren ponsi polvuhinen,
Pyörrytä pyhät sanasi,
Peruuta lausiesi.»
35
«Niin mitä minulle annat,
Kun pyörrän pyhät sanani?»
«Onpa miula kaarta kaksi,
Toinen tarkka ammunnalta,
40
Ota niistä jompikumpi.»
Sano vanha Väinämöinen:
«Ei ole kaaren kantajoa,
Eikä nuolen noutajoa;
45
Katson mie päälle kaariesi.»
Sano nuori Joukahainen:
«On minulla oritta kaksi,
Toinen käymäh riviä,
50
Ota niistä jompikumpi,
Pyörrytä pyhät sanasi,
Peruuta lausiesi.»
«?n huoli heposistasi,
55
On ori itselläin,
Ei ole orin ottajoa,
Suvikunnan suitsioa,
Varsan viejöä vaolle.»
60
«Annan ainoan sisaren,
Lainoan emoni lapsen,
Sie pyörrä pyhät sanasi,
Peruuta lausiesi.»
65
Pyörrytti pyhät sanansa,
Peruutti lausiensa.
Sillon nuori Joukahainen
Alla päin, paholla mielin,
70
Kotih tullessansa.
Emo vastaah tuleepi,
Sano virkko, noin nimesi:
«Poikuoni nuoremmainen,
75
Mit’ olet paholla mielin,
Kahta kallella kypärän?»
Sano nuori Joukahainen:
«Tuota iten tuon ikäni,
80
Annan ainuon sisaren,
Lainasin emoni lapsen
Ikuselle tietäjälle,
Polvuiselle runolle
85
Kainaloiseksi kanaksi,
Sian levittäjäksi,
Paniaksi päänalasen,
Jalkojen jaksajaksi.»
90
«Ellös ollo milleskänä,
Tuota toivoin tuon ikäni,
Puhki polveni halasin
Su’ukseni suurta miestä,
95
Vävykseni Väinämöistä,
Ellös ollo milleskänä.»
SKVR I1, 469
VIPUSESSA KÄYNTI
Vaka vanha Väinämöinen
Teki tieolla venettä,
Lato purtta laulamalla.
Uupu kolmie sanoa
5
Hankoja hakatessansa,
Tehessään on teljopuita.
Niin sano sanalla tuolla:
«Ois tuolla sata sanoa
10
Ois tuolla sata sanoa
Hanhilauman hartehilla,
Joutsenkarjan juonenpäässä,
Suussa valkian oravan,
15
Tappo parven pääskylöitä,
Lauman hanhia hajotti,
Tappo joukon joutsenia,
Oravoita orren tappo,
20
Ei saanut sanoakana,
Eikä puoltana sanoa,
«Ois tuolla sata sanoa,
Tuhat virren turkelmosta
25
Ku on viikon maassa maannut,
Kauan levossa levännyt;
Leuall’ on leviä lehto,
Pajupehko parran päällä,
30
Vaan on matkoja pahoja,
Miesten miekkojen teriä,
Naisten nieklojen neniä.»
Lähtie luku tuleepi,
35
Kun on muinen kasakan,
Elik orjan palkollisen.
Astu päivän helkytteli
Miesten miekkojen teriä,
40
Naisten nieklojen neniä,
Niin päivänä kolmantena
Torkahti toisen jalkaah,
Vaapahti vaasemutensa
45
Ku on viikon maassa maannut,
Kauan mannussa levännyt.
Sillon vanha Väinämöinen
Toivo polvensa palavan,
50
Suussa Antervo Vipusen.
Pani paitansa pajaksi,
Turkkinsa tuhuttimeksi,
Vasaraksi kyynäspäänsä,
55
Takuo taputteloopi,
Tako rautasen korennon.
Syösti rautasen korennon
Suuh Antervo Vipusen.
60
Puri poikki mellon rauan,
Ei tiennyt terästä purra,
Eikä syöä rauan syäntä.
Sillon Antervo Vipunen
65
«Mene, konna, kulkustani,
Maan valio, maksoistani,
Syet suuhuni tuloopi,
Rauan kuonat kulkkuhuni.»
70
«Lähen, konna, kulkustasi,
Maan valio, maksostasi,
Kun sanot sata sanuo,
Tuhat virren tutkalmuo.»
75
Ku on viikon maassa maannut,
Kauan mannussa levännyt,
Niin sano sata sanuo,
Tuhat virren tutkalmuo.
80
Sai venosen valmeheksi.
SKVR I1, 399
TUONELAN PIDOT
Päivölä pitoja laati,
Sariola juominkia.
Niin sanoopi olut punanen:
«Kun ei tullo juojoani,
5
Potin poikki vanteheni,
Ulos pohjani porotan.»
Etsittiin laulajata,
Etsittiin, eipä löytty.
10
Ei hauissa laulajata,
Kuonasuussa kukkujata,
Hauin hampahat hajalla.
Tuotu lohi laulajaksi;
15
Lohen leuat longallaan.
Tuotu vanha Väinämöinen
Laillisekse laulajaksi,
Kujelleksi kukkujaksi.
20
Heti ottaapi olosta,
Niin on laululle rupesi,
Töille virtten työntelihen.
Laulo päivän, laulo toisen,
25
Rikkohen reki runolta,
Jalas taittu laulajalta
Alla vanhan Väinämöisen,
Niissä Päivölän pioissa,
30
Niin sano sanalla tuolla,
Itse vanha Väinämöinen
Sanan virkki, noin nimesi:
«Onko tässä nuorisossa,
35
Eli suuressa su’ussa,
Isossa isän alassa
Käyjä Tuonelta oroa,
Manalalta vääntiötä,
40
Ratsuo rakentoani?»
Sekä nuoremmat sanoopi,
Jotta vanhemmat sanoo:
«Ei ole tässä nuorisossa,
45
Käyjä Tuonelta oroa,
Manalalta vääntiötä,
Reen uuen laatieh,
Ratsuja rakentoase,
50
Ei paljo palannehia,
Vähä sieltä tullehia.»
Itse vanha Väinämöinen
Läksi Tuonelta oroa,
55
Reen uuen laatieh,
Ratsuo rakentoase.
Astu tietä asteloopi,
Astua taputteloopi
60
Niin huhuta huiahutti:
«Tuos venettä Tuonen tytti,
Karpassu kapo Manalan,
Yli salmen saahakseni,
65
Tuonen tyttäret sanovat,
Kalman neiot kantelovat:
«Mi on sun Manalle tuonut,
Mi on tuonut Tuonelahan?»
70
«Tuoni mun Manalle tuonut,
Tuoni tuonut Tuonelahan.»
Tuonen tyttäret toruvat,
Kalman neiot kantelovat:
75
Tajuolen kielastajan,
Kun Tuoni Manalle tuopi,
Tuoni suusta tupruapi.»
Sano vanha Väinämöinen:
80
Vesi tuonut Tuonelahan.»
Tuonen tyttäret toruvat,
Kalman neiot kantelovat:
«Jo tunnen valehtelian,
85
Kun vesi Manalle tuo,
Vaattiet vesin valuu,
Lainehin lapahteloo.»
Sano vanha Väinämöinen:
90
Jos vähän valehtelinki:
Rauta mun Manalle tuonut,
Rauta tuonut Tuonelahan.»
Tuonen tyttäret toruvat,
95
«Jo tunnen valehtelian,
Tajuolen kielastajan,
Kun rauta Manalle tuopi,
Tuopi rauta Tuonelahan,
100
Hurmehin norahteloisi.»
Sano vanha Väinämöinen:
«Toki mä sanon toetki,
Jos vähän valehtelinki,
105
Sariolan juominkissa
Parahina laulajina,
Tietävämpinä runoina.
Laulon päivän, laulon toisen,
110
Rikkoho reki runolta,
Jalas taittu laulajalta,
Alla vanhan Väinämöisen
Niissä Päivölän pioissa,
115
Läksin Tuonelta oroa,
Manalalta vääntiöä,
Reen uuen laatieni,
Ratsun rakentoani,
120
Yli salmen soutakseni,
Joen poikki päästäkseni.»
Toi venehen Tuonen tyttö,
Yli salmen saatteloo,
125
Syötti miehen, juotti miehen,
Pani maata matkamiehen;
Mies makaa, vaattet valvo.
Tuonen tyttö rautasormi,
130
Rautarihman kesräpi,
Vaskinlangojen valava.
Tuonen poika rautasormi,
Rautasormi, rautanäppi,
135
Vaskiverkkojen valaja.
Sillon verkkoja veettih
Poikki Tuonelan joesta,
Sekä pitkin, jotta poikki,
140
Manalan alantehesta,
Jottei päässä Väinämöisen,
Selvitä Umentolaisen
Tuolta Tuonelan joesta,
145
Sillon vanha Väinämöinen
Jo näki tuhon tulevan,
Hätäpäivän päälle saavan,
Tohti toisikse ruveta,
150
Mato rautassa matona,
Kulki kyissä käärmehinä
Poikki Tuonelan joesta,
Läpi Tuonen verkkoloista.
155
Nousevalle nuorisolle,
Kansalle ylenevälle:
«Äiä on sinne mennehiä,
Ei paljo palannehia
160
Manalan iki majasta,
Ei on pojat puolet.
Elkääte etinenkänä,
Elkääte takanenkana
165
Manalalta vääntiöä,
Rekilöitä laatioa,
Ratsuja rakentaa!
Äiän sinne mennehiä,
170
Sillon vanha Väinämöinen
Sekä soitti, jotta laulo,
Kuulla noien kultasien,
Tietä mielitehtosien,
175
Kansalle ylenevälle.
SKVR I1, 362
VÄINÄMÖISEN HAAVA
Vaka vanha Väinämöinen
Vuorella venettä vesti,
Kalliolla kalkutteli,
Kirvon lyömättä kiveh.
5
Hiisi vartta vaapahutti,
Lempo pontta pyörähytti,
Hiisi suonille sovitti,
Lempo luille luiskahutti.
10
Maahan maito juoksemahan,
Ei ollut sitä mäkeä,
Eikä vuorta korkieta,
Jok’ ei tullut tulvillehen
15
Polvesta pojan pätösen.
Tuoahan hopie tuoppi,
Kulta kannut kannetahan,
Ei piettu pikkustakaan,
20
Jesuksen suloa verta,
Herran hurmetia hyveä.
Tuohiset vesiltä tuotu,
Leppälastut lainehilta,
25
Vetänyt ani vähäsen,
Veren vuotamatiomaks.
Maito juoksemattomaks.
Ei nyt maahan maito joua...
30
Lihan lämpösen sisässä,
Liha on lämmin syöäkses,
Veri on lämmin juoakses.
SKVR I1, 297
VENEPUU JA MERIMATKA
Sampsa poika Pellervoinen
Läksi puuta etsimähän,
Tammia tavottamahan,
Jumalalle purjepuuta,
5
Yhty tammi vastohoisi,
Kysytteli, lausutteli:
«Tuloviko siusta, tammi,
Luojalle venon emeä?»
10
«Eipä miusta tullutkana;
Kolmitsi tänä kesänä
Mavot juureni mateli,
Kolmitsi tänä kesänä
15
Korpit kronkku latvoillani.»
Aina eistyvi etemmä,
Yhty tammi vastohoisi.
Kysytteli, lausutteli:
20
Jumalalle purjepuuta,
Luojalle venon emeä?»
Tammi taiten vastoaapi:
«Eipä miusta tullutkana;
25
Maot on juureni makasi,
Piru kierti keskipuuta,
Korppi kronkku latvoillani.»
Niin on eistyvi etemmä.
30
Yhty tammi vastohoisi,
Kysytteli, lausutteli:
«Tuloviko siusta, tammi,
Jumalalle purjepuuta,
35
Tammi taiten vastoaapi:
«Tulovipa miusta puuta,
Jumalalle purjepuuta,
Luojalle venon emeä.
40
Mesi tippu lehvistänä,
Päivä kierti keskipuuta;
Kolmitsi tänä kesänä
Käki kukku latvoillani.»
45
Puun sorian sorrutella,
Loati valmehen venehen,
Yhen tammen taittumoista,
Puun murskan murenomista.
50
Lykkäsi venon vesille
Kuorikiskoilta teloilta,
Mäntysiltä järkälöiltä,
Itse noin sanoiksi virkko:
55
Lumpehiksi lainehilla.»
Itse istuksen perähän,
Sampsa poika Pellervoinen,
Santta Anni airollissa.
60
Santta Anni arvelovi:
«Tule sie purtehen, Jumala,
Alaseh on armollinen,
Pätöville peäaloillen,
65
Tuli purteh Jumala,
Alaseh on armollinen,
Pätöville peäaloille,
Alle viltin vierettisi,
70
Laski päivän, laski toisen,
Niin päivänä kolmantena
Meri suureksi sukeutu,
Moailma isoksi täyty,
75
Veen aallot ankaraksi.
Santta Pietari sanovi,
Santta Anni arvelovi:
«Sie kuulu Jumalan poika,
80
Peältä kasvo kaunehielta,
Meri suureksi sukeutu,
Moailma isoksi täyty.
Nousi kuohut korkieksi,
85
Niin kuulu Jumalan poika
Vilttihinsä vieretteli,
Vieretteli vilttiänsä
Peältä kasvo kaunehielta,
90
Iku Turso Äiön poika
Nosti peätänsä merestä,
Lakkoansa lainehista,
Vierestä veno punasen.
95
Kohta korvista kohotti,
Niin veti venosehensa,
Kysytteli, lausutteli:
«Iku Turso Äiön poika,
100
Kuksi oalloista ylenit
Etehen imehnisille,
Soanikka on Jumalan poian?»
Iku Turso Äiön poika
105
Eikä tuo kovin pelästy.
Niin kuulu Jumalan poika
Tuota kovin tutkaeli,
Kohta kolmitsi kysyvi:
110
Kuksi oalloista ylenit,
Etehen imehnisille,
Soanikka Jumalan poian?»
Niin kerralla kolmannella
115
Sanan virkko viimmeseksi!
Niin kerralla kolmannella:
«Oli mieli koatakseni,
Laskieni lainehisen.»
120
Kohta korvista kohotti,
Heitti selvähän merehen,
Ulappahan aukeaan,
Itse sanoiksi virkki:
125
Ellös sie merestä nousko,
Ellös oallosta yletä
Etehen imehnisille,
Soanikka Jumalan poian,
130
Päiveä hyvännäköstä!»
Sen on päivyen perästä
Ei Turso merestä nouse,
Eikä oallosta ylene
135
Siitä sinne tie mänövi,
Rata uusi urkenevi.
SKVR I1, 339
KANTELE
Vaka vanha Väinämöinen
Käypi teitä asteloo
Ympäri meren sinisen;
Kuuli purren itkeväksi.
5
Mäni luokse uuen purren,
Kysytteli, lausutteli:
«Mitä itet, uusi pursi,
Venet hankaton haloat?»
10
Kaarituuttani kaipaelen,
Muut kaikki pahemmat purret,
Ne kaikki sotia käyvät,
Täytensä eloa tuovat,
15
Mie lahon lastuilleni,
Venyn vestämöisilläni.
Pahimmat maan matoset
Alla kuoreni asuvat,
20
Päälläni pesän pitävät.»
Sillon vanha Väinämöinen
Päivän airoa asetti,
Toisen laati laitapuita,
25
Sillon teljoa tekeepi;
Sai venon valmihiksi.
Lykkäsi venon vesille
Kuorikiskoilta teloilta,
30
Itse noin sanoiksi virkki:
«Kuplikse veno vesille,
Lumpehiksi lainehille.»
Lato toisen laitapuolen
35
Sukapäitä, piipivoja;
Lato toisen laitapuolen
Tinapäitä neitosia;
Itse issukse peräh,
40
Tukhulmin humalatukku.
Pani vanhat soutamaan,
Vanhat souti, päät vapisi,
Ei vanhoissa soutajoa;
45
Verevät vetelemään,
Nuoret souti, airot notku.
Laski päivän, laski toisen
Nenätse utusen niemen;
50
Siit’ on luota luotoselta,
Läksi luota luotoselta,
Lohen luita luotosella,
Lohen luita, luunmuruja,
55
Täss’ ois alku kanteletta.
Mistä koppa saatanee?
Tuolta tuomikkopurolta,
Kuusesta kumajavasta.
60
Jousista ujon upehen.
Sillon vanha Väinämöinen
Laati harkon hauin luista,
Kantervon kalan evästä.
65
Eipä soitto soitakkana.
Itse vanha Väinämöinen
Pani ponnen polvelleh,
Kären käänti taivoseh,
70
Kantervo sanoin pakasi:
«Ei se soitto muilla soita,
Kun ei soine laatialla,
Vanku vaivan nähnehellä.»
75
Kyynäl vieri silmältähän,
Toinen toisesta norahti,
Häriämmät päätä pääskyn.
Itseki metsän emäntä
80
Itseki veen emäntä
Rinnon ruokuh ajaksen
Kantervoa kuulemaan,
Kantervoa kalan evästä.
85
Kyynäl vieri silmältähän,
Jo aina alemma vieri
Leveille leuoille,
Niin aina alemma vieri
90
Niin aina alemma vieri
Jalka pöyille jaloille,
Niin aina alemma vieri
Alle selvien vesien,
95
Sano vanha Väinämöinen:
«Onko tässä nuorisossa,
Eli suuressa su’ussa,
Isossa isän alassa
100
Alta selvien vesien?»
Sekä nuoremmat sanoo,
Sekä nuoret että vanhat:
«Ei ole tässä nuorisossa
105
Isossa isän alassa,
Kyyneleisi poimioa
Alta selvien vesien,
Päältä mustien murien.»
110
«Usein sininen sotko
Sulannossa sukeltelekse,
Hyyssä vilottelekse.»
Sillon poimi kyynelensä
115
SKVR I1, 615
HIRVEN HIIHDÄNTÄ
Kaunis Kauppi Köyrätyinen,
Varsin veitikkä verevä
Sykysyn lylyä laati,
Ketti kalhuja kevän.
5
Niin sanoiksi virkko:
«Ei ole sitä metsässä
Jalon neljän juoksevata,
Ei ole sitä metsässä,
10
Kalhuilla pojan Kalevan.»
Pääty Hiiet kuulemassa,
Juurtaat tähyämässä.
Hiiet hirviä rakenti,
15
Pään mäkäsi mättähästä,
Selän aivin aiaksesta,
Jalat rannan raippasista.
Hiiet neuo hirviäh,
20
Itse ilmoin luomieh:
«Juokse tästä Hiien hirvi!»
Siitä juoksi Hiien hirvi,
Poropetra poimetteli
25
Varsin veitikän veräjän.
Lapin lapset itketteli,
Lapin naiset nakratteli,
Lapin koirat haukutteli,
30
Selät keitin keikahutti
Keitot tuhkaan tuherti
Liemet lieteh levitti.
Aina juoksi Hiien hirvi,
35
Tuli veitikkä kotih,
Niin lapset sanoa saatto:
«Tästä juoksi Hiien hirvi
Poropetra poimetteli.
40
Lapin koirat haukutteli,
Lapin naiset nakratteli,
Lapin lapset itketteli,
Kaato kattilat tulelta,
45
Keitot tuhkah tuherti,
Liemet lieteh levitti.»
Aina juoksi Hiien hirvi,
Se sinne mänövi tuosta.
50
Pian suuttu ja vihastu,
Lykkäsi lylyn lumelle,
Kun on voina vuolakkeena,
Kanto kalhunsa sivulle,
55
Kanto kaksi sauoaan,
Kaksin puolin kalhuistaan,
Toinen makso markan sauva,
Toinen ruskian reposen.
60
Silmän siitämättömähän,
Lykkäsi lylyn toisen:
Korvan kuulemattomahan,
Niin kerralla kolmannella
65
Taittu kalhu kannan tiestä,
Sauva suovaron varasta,
Hiien hirven lautaseh,
Poropetran palkimehen.
70
«Sopisipa tuossa maata
Nuoren neitosen keralla,
Lempi tyttösen levätä.»
SKVR I2, 865
LEMMINKÄISEN TUHO
Oli lieto Lemminkäinen,
Oli ongella olova,
Kävyksillä aina käyjä
Nenässä utusen niemen.
5
Vapa vaskinen vapisi,
Hopieinen siima siuki
Lemmin pojan onkiessa.
Jo päivänä muutamena,
10
Puuttu kala onkeensa,
Taimen taklarautaansa,
Sen veti venosehensa,
Talu talkapohjaansa:
15
Haliehk’ on haukiseksi,
Päärivaton neitoseksi,
Evätön lohikalaksi.
Niin sano sanalla tuolla:
20
Eli halmehakkurini,
Lohi leikkoallakseni,
Kala katkoallakseni
Murkkinaisikse muruikse,
25
Lohisikse lounahikse!»
Lohi loimahti mereen,
Kala kirjo kimmeltiin,
Äsken päätänsä ylenti
30
Kupehella kuuvennella,
Aallolla yheksännellä,
Itse noin sanoiksi virkko:
«Oi sie lieto Lemmin poika,
35
Mieleltä väheyttäsi,
En mie siulle tullukkana,
Lohi viploin viilläksesi,
Kala palstoin pannaksesi
40
Satronaisikse saroikse,
Lohisikse lounahikse;
Tulinpa mie siulle
Ikuseksi puolisoksi,
45
Jalkojen jaksajaksi.»
Itse aaltohin aleni.
Sillon lieto Lemmin poika
Alla päin, paholla mielin,
50
Kotihisa tullessaan.
Emo vastahan tulevi:
«Poikuoni nuorempani,
Mit’ olet paholla mielin,
55
Niin sano sanalla tuolla:
«Oi emoni kantajani,
Olin mie ongella olia,
Kävyksellä aina käyjä
60
Päässä saaren terhenisen,
Vapa vaskinen vapisi,
Hopieinen siima siuki.
Kala puuttu onkeheni,
65
Talun talkapohjaani.
Sanan virkon:
«Siliehko siikaseksi,
Haliehko haukiseksi,
70
Oisko kuokkani kotone,
Eli halmehakkurini,
Lohi leikkoallakseni,
Kala katkoallakseni
75
Satronaisikse saroikse,
Lohisikse lounahikse.»
Lohi loimahti mereen,
Kala kirjo kimmeltiin,
80
Vihurilla viijennellä,
Kupehella kuuvennella,
Aallolla yheksännellä,
Itse noin sanoiksi virkki:
85
En mie siulle tullut,
Tulinpa mie siulle
Siasi levittäjäkse.»
Itse aaltohin aleni.
90
«Sano untammo unesi,
Väinen tyttönen, makuusi,
Missä Vuojela elääpi,
Väinän tyttäret asuvat?»
95
Väinän tyttäret asuvat
Selässä meren sinisen,
Kirjavan kiven sisässä,
Pikkusessa pirttisessä,
100
Satojen lukkujen takoa,
Tuhansien avaimien.»
Sano lieto Lemmin poika:
«Anni sikkoseni,
105
Pian pirtti riuvuttele
Puuhusilla pikkusilla
Pienillä pilastehilla!»
Itse pistäkse pajaan,
110
Yhen kalan kiehuessa,
Yhen saunan lämmitessä.
Siitä peiponen peseksen,
Pulmonen puhasteleksen
115
Taonnoista talvisista.
Pani paian palttinaisen
Iholle alatsomalle,
Vyötti vyön kullan karvaisen
120
Veran äärillä veäksen,
Lustuilla sulkiakse:
Lustussa mies lujempi,
Rautapannoissa parempi,
125
Sanan virkko, noin nimesi.
Tohti toisiksi rueta,
Ruotti muuksi muutellate,
Juoksi sunna suuret korvet,
130
Oravana hongan oksat.
Tohti toisiksi ruveta,
Ruotti muuksi muutellate,
Mato rautaissa matona,
135
Tuli nurkasta tupaan,
Sai sisälle salvoksesta,
Jott’ ei kuultu,
Eikä haukkujat havattu,
140
Sillon Vuojelan emäntä
Liikku keski lattiella,
Liehu sillan liitoksella:
«Mi sie liet miehiäsi,
145
Kun ei sua kuulle koirat,
Eikä viiti villaseot,
Eikä haukkujat havattu?
Olipa tässä ennen koirat,
150
Veren uuelta vetäjät.»
Sano lieto Lemmin poika:
«En mä tänne tullukkana
Tavottani, tieottani,
155
Suuhun Untamon susien,
Kitahan kiro kavetten;
Enkä lie lempi vieras,
Kun ei tuotane olutta
160
Vasta saavalle vävylle?»
Sano Vuojelan emäntä:
«Etkä ennen yötä tullut,
Et päiviä jälestä,
165
Auvoni alentamahek,
Syöty syömät, juotu juomat,
Pikarit pinohin pantu,
Kannut kannettu kokoon.»
170
Tuopi tuopilla olutta,
Kanto kaksikorvasella,
Maot laijalla mateli,
Käärmehet kähäelivät,
175
Sillon lieto Lemmin poika
Tapasi on taskuunsa,
Löihen kukkaroisehensa,
Otti ongen kukkarosta,
180
Sen laski olven sekaan.
Mato puuttu ongehensa,
Kyy vihanen rautaansa,
Sata nosti sammakoa,
185
Itse noin sanoiksi virkki:
«Rikka maahan luotakohon,
Ruoka suuhun pantakohon!»
Joi olosen onneksensa,
190
Itse noin sanoiksi virkki:
«En mä liene lempi vieras,
Kun ei tuotane olutta
Tulovalle vierahalle,
195
Varavammalla käellä,
Suuremmalla astiella,
Kun ei härkeä tapeta.»
Itse laululle rupesi,
200
Laulo nuoret, laulo vanhat,
Laulo kerran keskilaa’ut
Kultehin kulajavihin,
Hopeihin helkkävihin.
205
Ulappalan ukko vanhan;
Ukko vanha, umpisilmä,
Pahin astian pesiä,
Lusikkain luutustaja,
210
Sen on heitti laulamatta.
Niin ukko sanoiksi virkki:
«Sie lieto Lemmin poika,
Laulot nuoret, laulot vanhat,
215
Niin miks’ et minua laula?»
Se lieto Lemmin poika
Sanan virkko, noin nimesi:
«Siksi en sinua laula,
220
Koirat kannot kohussasi,
Maksoissasi maan valiot,
Niin sie herjäsit heposet,
Juoksuttelit suorajouhet
225
Veen liivan liikkumilla.»
Ulappalan ukko vanha,
Ukko vanha, umpisilmä
Pian suuttu ja vihastu,
230
Lapo käärmeen lainehesta,
Läpi syämen, maksan kautti.
Sano lieto Lemmin poika:
«Sen tein pahinta työtä,
235
Kapehelta äitiltäni;
Ei tieä vesun kipua,
Umpi putken ailuhia.»
Ulappalan ukko vanha
240
Samolla sarajahansa,
Tuota lieto Lemmin poikaa;
Heitti Tuonelan jokehen,
Manalan alentehesen;
245
Myötä virrassa vilisten.
Oli ennen naitu nainen,
Ennen ostettu emäntä
Koissa lieto Lemmin poian.
250
Pääpönttö pöpöttämään,
Jok’ on syöty mennä vuonna,
Kesä kenginä pietty,
Talvi toinen tallailtu.
255
Harja hurmehin noruupi.
Sano ennen naitu nainen,
Ennen ostettu emäntä:
«Nyt on hukka Lemminkäistä,
260
Etsittiin Lemmin poikaa
Kesällä kevysin pursin,
Talvella lylyin lipein,
Etsittiin, vaan ei löytty.
265
Ennen ostettu emäntä,
Niin meni sepon pajaan,
Tako rautasen haravan,
Tako piit sata syltä.
270
Läksi selville vesille,
Ulapalle aukialle,
Tukulle meret tukusi,
Lapoille aallot laski,
275
Meni Tuonelan jokehen,
Veti kerran pitkin vettä,
Toisen kerran poiken vettä,
Kolmannen vitahan vettä,
280
Tuuvitteli tuttuohok,
Vaapotteli nähtyöhök,
Sano lieto Lemminkäinen:
«Ei ole miestä mennehessä,
285
Mies mennyt, liha märännyt.»
Siitä ennen naitu nainen,
Ennen ostettu emäntä
Heitti Tuonelan jokehen,
290
Meni kosessa kolisten,
Myötä virrassa vilisten,
Siellä turskaksi tuleepi,
Vaipuupi valas kalaksi,
295
Herrat herkkuna hyvinä,
Pappilat parahinaan.
SKVR I2 758
PÄIVÖLÄN PIDOT.
SAAREN NEIDOT
Päivölä pitoja loati,
Salajoukko juominkia,
Kutsu rujot, kutsu rammat,
Sokiet venehin souti,
5
Tuo kaunis Kaukomieli
Sen on heitti kutsumatta.
Sillon kaunis Kaukomieli
Sanan virkki, noin nimesi:
10
Tuos tänne sotisomani,
Kannas vainovaattieni,
Lähen Päivölän pitohin,
Sariolan juominkihin.»
15
Epäsi kavetta kaksi,
Kielti kolme Luonnotarta:
«Elä lähe Kaukomieli,
Monet on kummat matkallasi,
20
«Mipä on kumma ensimäinen?»
«Mäki on täynnä seipähiä,
Ne on täynnä miehen päitä,
Yks’ on seiväs ilman jäänyt,
25
Sano kaunis Kaukomieli:
«Kyllä sihen keinon keksin,
Otan kallon kuollehelta,
Menneheltä pään mäkäsen,
30
Itse noin sanoiksi virkki:
«Oi emoni kantajani,
Tuos mulle sotisomani,
Kanna vainovaattieni,
35
Sariolan juominkihin.»
Iso käski, emo kielti,
Epäsi kavetta kaksi,
Kielti kolme Luonnotarta:
40
Monet on kummat matkallasi.
Monet tielläsi imehet!»
«Mipä on siitä toinen kumma?»
«Matallas tulinen koski,
45
Latvassa tulinen kokko,
Yöt se hammasta hiopi,
Päivät kynttä kitkuttaapi
Päälle kaglan Kaukomielen.»
50
Keinon keksin, tien osoan,
Laulan leppäsen urohon
Koprihin kokon kynimen,
Vaakalinnun varpahisin,
55
Pääsen päiväyksen.
Oi emoni kantajani,
Tuo tänne sotisomani,
Kanna vainovaattieni!»
60
Epäsi kavetta kaksi,
Kielti kolme Luonnotarta:
«Elä lähe Kaukomieli,
Monet on kummat matkoillasi,
65
«Mikä on siitä kolmas kumma?»
«Suet on pantu suitsi suuhun,
Karhut rautakahlehisin,
Veräjillä vastahasi,
70
«Kyllä sihen keinon keksin,
Laulan lauman lampahia,
Kinkon kierävillasia
Suuhun Untamon susien
75
Sillä sen rovin vaellan.
Tuos nyt on sotisomani,
Kanna vainovaattieni!»
Niin tuopi sotisomansa,
80
Sillon läksi Kaukomieli,
Otti kallon kuollehelta,
Menneheltä pään mäkäsi,
Ku on seiväs ilman jäänyt,
85
Laulo leppäsen urohon
Eellään samoamahan,
Koprille kokon kynimen.
Laulo lauman lampahia,
90
Suuhun Untamon susien,
Kitahan kirokavetten.
Sillä sen roven vaelti,
Sillä pääsi päiväyksen.
95
Alla kattojen ajaksen,
Lakin päästä laskomille,
Kintahan kirvotimille.
Ruma Ruotus paitulainen
100
Päässä pöyän paiallaan,
Aivin aivinaisillaan.
Sano kaunis Kaukomieli:
«Kutsuit rujot, kutsuit rammat,
105
Rammat ratsahin ajelit.
Muut ne kanto kauhasella,
Muut on tiiskillä tiputti
Noihin Päivölän pitoihin,
110
Niin mikset kutsunut minua,
Minä en määrin mätkäellyt,
Minä en purnon putkaellut
Noihin Päivölän pitoihin,
115
Ruma Ruotus paitulainen
Pian suuttu ja vihastu,
Sanan virkki, noin nimesi:
«Mitelkämme miekkojamme,
120
Kummill’ on pitempi miekka,
Kumman kalpa kaunehempi,
Senpä eellä iskemähän!»
Sano kaunis Kaukomieli:
125
Pihall’ on veri parempi,
Päässä heinän halpehempi,
Kanarvoilla kaunehempi,
Pessyt penkit hierelemme,
130
Mentih ulos pihalle,
Mitellään miekkojansa,
Katsellaan kalpojansa.
Sano kaunis Kaukomieli:
135
Sinun kalpa kaunehempi,
Minun on luissa lohkiellut,
Pääkasuissa katkiellut,
Siä eellä iskömään.»
140
Iski miestä miekallaan,
Eipä vuole vermentänä,
Ottant orvaskettuana,
Iski kerran, iski toisen,
145
Ei ou tuosta tuon parempi.
Sano kaunis Kaukomieli:
«Anna mieki miekallani,
Jos on luissa lohkiellut,
150
Laski pään päältä olkan,
Niinkun naatin nakrihista,
Evän kaikesta kalasta.
Sillon kaunis Kaukomieli
155
Kahta kallella kypärin
Kotihinsa tullessaan.
Emo vastaah tuleepi:
«Poikuoni nuorempani,
160
Mit’ olet pahalla mielin,
Kahta kallella kypärin
Kotihisi tullessasi,
Onko ?arkoa vaarettuna
165
«Oi emoni kantajani,
Ken mun sarkoin vaarteleisi,
Vaartaisin sata urosta,
Tuhat muuta tunnustaisin.»
170
«Oletko naisin nakrettuna?»
«Oi emoni kantajani,
Ken mun naisin nakraneisi,
Nakraisin sata naista,
175
Niin emo sano:
«Oletko herjattu heposin
Noissa Päivölän pioissa?
Sie osta ori parempi
180
Vanhemman varustamoilla.»
«Oi emoni kantajani,
Ken mun herjoais heposin,
Herjaisin sata heposta,
185
Oi emoni kantajani,
Tuota iten tuon ikäni,
Tapoin miehen kun urohon
Noissa Päivölän pioissa.
190
Tapoin miehen kun urohon,
En tieä sitä sioa,
Jossa piiltä pillomuksen,
Ja paata pahatapasen.»
195
«Tuoll’ ennen isosi piili
Selässä meren sinisen
Suurina sotikesinä,
Vainovuonna voimatoinna.»
200
Sillon laivahan lasekse,
Alasehen astelekse;
Nosti päälle purjepuita,
Niinkun männikön mäellä;
205
Saarehen selällisehen,
Manterehen puuttomahan.
Niin sano sanalla tuolla:
«Onko saarella sioa,
210
Piiltä miehen pillomuksen,
Paata pahatapaisen?»
Sekä nuorimat sano,
Jotta vanhimat sano:
215
Onpa maata saaren maalla
Piiltä miehen pillomuksen,
Paata pahatapaisen.»
Aina purtta auttelovat,
220
Purtta kuivilla kumata.
Sillon kaunis Kaukomieli
Saaressa selällisessä
Yhtenä kesässä yönä
225
Tuhat tunsi morsienta.
Sillon kaunis Kaukomieli
Jo päivänä muutamena,
Huomenna monikahana
230
Kylä puoli kymmenettä.
Ei nähnyt sitä taloa,
Kuss’ ei kolmia kotoa,
Ei ollut sitä kotoa,
235
Ei ollut sitä urosta,
Jok’ ei miekkoa hivonut
Päälle kaglan Kaukomielen.
Sillon kaunis Kaukomieli
240
Hätäpäivän päälle saavan.
Niin päivänä muutamena
Nousi aivon aikaisin,
Aivon aika huomenessa,
245
«Voi päivänen päivyt nousi,
Armas auringo kohosi,
En kuullut kukotta nossa,
Kanan lapsetta kavata;
250
Armas auringo kohosi,
Jää neiet syliemättä,
Syletyt makoamatta.»
Laski laivansa merehen,
255
Laski sinistä merta
Melan koukkupään nojassa.
Sini itki saaren immet,
Sini saaren morsiamet,
260
Rautahankki haimentaa,
Itse noin sanoiksi virkko:
«En mie ite purjepuita,
Rautahankkia hala’a,
265
Rautahankin haltieta.»
Sini itki Kaukomieli,
Kun ei saaren maa näkyyvi,
Kirkon harjut heimentaa,
270
«En mä ite saaren maita,
Kirkon harjuja halaja,
Iten saaren impysiä,
Nenän niemen neitosia.»
275
SKVR I2 759
POHJOLAN KUNINGAS.
RAUDAN SYNTY
Poika synty Pohjosesta,
Mies pieni Pimentölästä,
Uro kylmästä kylästä.
Se on poika kolmeöissä
5
Iso kutsu Ilmoriks,
Emä ehto poiaksee,
Sisaret sotijaloiksi,
Vel’l’et vennon joukkioksi,
10
Tuotu ukko ristimähän,
Virokannas kastamahan.
Niin ukko sanoiksi virkki:
«Poika suolle vietänehe,
15
Tangolla tapettanehe.»
Niin on poika kolmeöinen
Tahto taiten vastoalla:
«Oi sie ukko ulkomainen,
20
?l’ ei silma suolle viety,
Eikä puulla päähän lyöty,
Eikä tangolla tapettu.
Jos sie olit nuorempana,
25
Maan valiot maksoisasi,
Niin sie herjasit heposet,
Juoksuttelit suorajouhet
Suon selällä, maan navalla,
30
?l’ ei silma suolle viety,
Eikä puulla päähän lyöty,
Eikä tangolla tapettu.»
Sillon ukko lapsen risti
35
Pohjon poika naitettih,
Kuukehimö kihlottih
Metsän mieli tyttäristä,
Karvarinnoista kanoista.
40
Vaimo valkia verinen,
Utu paita, helma hieno,
Neiti käyä notkutteli,
Astu impi ilman viertä,
45
Oli neittä kaksi kolme
Niin on neiet astunoo
Niitylle nimettömälle,
Maalle ristimättömälle.
50
Lypsi maalle maitoah,
Niitylle nisuksiehe,
Uhkutti utariehe.
Kun on lypsi mustan maion
55
Kuni valkean valutti,
Niin on lypsi mellon rauan,
Kolmesti tuli punasta,
Se on kuonan kollotteli.
60
Rauta raukka, kuona koito,
Mura musta päivyllinen.
Sen on päivyen perästä
Rauta suosta sotketahan,
65
Vetelästä vellotah,
Siitä synty rauta raukka,
Rauta raukka, kuona koito,
Synty vyöllä Väinämöisen,
70
Sillon vanno rauta raukka,
Sillon vanno vaikiesta
Kanssa vanhan Väinämöisen,
Sano puita purrakseen,
75
Kiven syöntä syöäkseen.
Oli aikoa vähäsen
Kun se suuttu rauta raukka,
Rauta raukka, kuona koito,
80
Leikkasi ihon imehnon,
Katkasi kahimon karvan,
Veren päästi vuotamahan,
Maion maah juoksemahan.
85
Kumpuh urohon kullat,
Eikä hemmut heinikköön.
Voi siua, rauta raukka,
Rauta raukka, kuona koito
90
Et sie sillon suuri ollut,
Etkä suuri, etkä pieni,
Et kovin koriekana
Vyöllä vanhan Väinämöisen,
95
Sillon vannot veljeksyttä
Kanssa vanhan Väinämöisen.
Sanoit puita purraksesi,
Haukataksesi hakoja,
100
Etpä puuta purrutkana,
Kiven syäntä et syönytkänä,
Leikkasit ihon imehnon,
Katkasit kahimon karvan,
105
Maion maah juoksemahan.
Voi siua, rauta raukka,
Tulit päästäsi pahakse,
Tukastasi turmeluhut,
110
Söit kun koira kunniasi.
Tule työsi tuntemahan,
Pahasi parentamahan,
Kipiäsi nuolomahan,
115
Alle viijen vyöllisesi,
Kuuven kultarenkaasi,
Elikkä etsin emosi,
Haen valta vanhempasi!
120
Maa emäsi, maa isäsi,
Vesi vanhin veljeksiä,
Rauta nuorin veljeksiä,
Tuli kerran keskimmäinen,
125
Voi siua, rauta raukka,
Rauta raukka, kuona koito,
Mura musta päivyllinen,
Ku käski pahalle työlle,
130
Vaiko valta vanhempasi?
Veri seiso, kun on seinä,
Asu hurmeh, kun on aita,
Lihan lämpösen sisässä!
135
Veri on lämmin juoaksesi.
Itse ilmoinen Jumala,
Itse henki Herra Jeesus,
Valjastele varsojasi,
140
Itse istute perääh,
Aja kirjo korjinesi
Läpi luun, läpi jäsenen,
Puhki suonen solmuttoman!
145
Hopie lihan välih,
Kust’ on verta vierettänyt,
Sihen liikuta lihoa,
Kust’ on verta vierettänyt,
150
Sialle entiselle,
Paikalle muinoselle,
Luut lomaksi, suonet pääksi,
Sian tuntumattomaksi,
155
Mehiläinen ilman lintu,
Lennä tuonne liuottele
Ylitse meren yheksän,
Meri puolta kymmenettä.
160
Tuo voietta vakaista;
Siitä tänne tultuosi,
Sima suustasi suloa,
Mesi keitä kieleltäsi
165
Terän kielen heittimille.
Voia noilla voitehilla,
Noilla rasvoilla rapoa,
Kull’ on Luoja voieltuna,
170
Pilatuksen piinatessa,
Pahan vallan vangitessa!
Tuolta voie vuotuo,
Sima tilkka tippuo
175
Taivon tähtien takoa,
Otavaisen olkapäitse;
Siell’ on voitehet vakaset,
Kastimet alinomaiset,
180
Siell’ on mettä mielehistä,
Siell’ on voietta vakasta
Noille rauan rakomille,
Terän kielen heittimille.
185
Apu einisten emistä,
Varjele vakainen Luoja,
Katso kaunoinen Jumala
Jott’ ei vietäs’ violle,
190
Vammoille veettäneh,
Niin sanonki mokoman:
Voi siua, rauta raukka,
Rauta raukka, kuona koito,
195
Ole alla polvieni,
Rata sie rusamojeni.
Voi siua, rauta raukka,
Rauta raukka, kuona koito,
200
Ken käski pahalle työlle,
Isosiko vai emosi,
Vaiko valta vanhempasi,
Vaiko vielä muu sukusi?
205
Maa isosi, maa emosi,
Rusko multa muu sukusi.
SKVR I1 683, I4 168
TULEN SYNTY
Tuli on tehty taivosessa,
Panu pilvissä rakettu.
Iski tulta Ilmorinen,
Välkähytti Väinämöinen
5
Ilmalla yheksännellä.
Tuikahti tulikipuna
Läpi taivosen kaheksan,
Läpi kuuven kirjokannen,
10
Läpi lemmen vuoteissa,
Rikko rinnat neitoselta,
Poltti parmahat emolta.
Se neiti meni Manalle,
15
Tuskin tulen punaisen,
Antervoisen ailuhissa.
Niin aina tuli soronen
Rannalle Aloejärven.
20
Kolmisti kesäissä yönä
Kuivi kuiville kalansa,
Arinalle ahvenensa.
Kolmitsi kesäissä yönä
25
Tuskissa tuli sorosen,
Antervoisen ailuhissa.
Tuota ahvenki tavotti,
Eipä ahven saanutkana.
30
Niin nieli tuli sorosen.
Oli aikoa vähäsen,
Tuli tuska nieliälle,
Vaikia vajottajalle,
35
Sano virkko, noin nimesi:
«Eule vienossa veessä,
Alasessa ankehessa
Minun vienon nieliätä,
40
Niin kuuli lohi punainen,
Niin nieli silien siian.
Oli aikoa vähäsen,
Tuli tuska nieliälle,
45
Pakko paljon syöneelle.
Sano virkko, noin nimesi,
Niin sano lohi punainen:
«Eule vienossa veessä,
50
Minun vienon nieliätä,
Kaunehen kaottajata.»
Niin kuuli halie hauki,
Niin nieli lohen punaisen.
55
Niemi niemen, saari saaren.
Tuli tuska nielijälle,
Vaikia vajottajalle,
Pakko paljon syöneelle.
60
«Ei ole vienossa veessä,
Alasessa ankehessa
Minun vienon nieliätä,
Kaunehen kaottajata,
65
Minun vienon tappajakse,
Kaunehen kaottajakse.»
Kuuli vanha Väinämöinen.
Sillon vanha Väinämöinen,
70
Yhtenä kesäissä yönä,
Kynnettihin, kylvettihin.
Siitä sillon liina kasvo
Yhtenä kesäissä yönä.
75
Pian vietih likoh
Yhtenä kesäissä yönä.
Pian liina nostettihin,
Pian liina kuivattihin
80
Veljekset venettä laati,
Sisarekset keträeli,
Kälykset käpyölöö
Yhtenä kesäissä yönä.
85
Lankapakla laaituks.
Ken on nuotalle nopia,
Käsi verkolle käpiä,
Se on laiska muulle työlle.
90
Langapaklan lappajaksi?
Vaka vanha Väinämöinen,
Tietäjä iän ikuinen,
Virren ponsi polvuhuinen
95
Lankapaklan lappajaksi.
Kuka airoille asuupi?
Nei?yt Maaria emonen,
Rakas äiti armollinen
100
Eläjiä ensimmäinen,
Oli airoilla asuva.
Veetähän, vennatah,
Saah vähä kaloja,
105
Kut’ on vasten nuotta tehty,
Lankapakla laaittuna.
Nurin nuotta potkettihin,
Väärin veettihin apaja,
110
Saareh selälliseh,
Mantereh puuttomah,
Toinen reisi potkettihin
Tuoh Tuonelan jokeh,
115
Nostin tuonne laaitahan
Vanhan Väinön valkamoh.
Veetäh, vennatah.
Niin pätövä Päivän poika
120
«Oisko tarvis tarpojata,
Puun pitän piteliätä?»
Sano vanha Väinämöinen:
«Nyt ois tarvis tarpoja,
125
Niin pätövä Päivän poika
Hyppäsi mäen nisalta,
Koppasi mäeltä männyn,
Kiven kirsoksi rakenti,
130
Niin sano sanalla tuolla:
«Tarvonko väen mukah,
Panen miehuon nojassa,
Vai tarvon asun mukah?»
135
«Jos tarvot väen mukah,
Panet miehuon nojassa,
Vähä on vankilla väkeä,
Jos tarvot väen mukah.»
140
Tarpo tuosta väen mukah,
Veen velliksi seotti.
Saatih kalanen karhi,
Varsin ruotanen romino,
145
Lankapakla laaittuna.
Ei ruohi käsin ruveta
Ilman kirjo kintahitta,
Vaskisitta vanttuhitta.
150
Heti syöksiin syliksi,
Itse noin sanoiksi virkko,
Iski silmänsä itäh,
Käänti päänsä päivän alle,
155
«Isä ilma, auver taivon,
Vieris veitsi taivosesta,
Puukko pilvistä putoa
Lohi leikkoellakseni,
160
Vieri veitsi taivosesta,
Puukko pilvestä putosi
Vierehen kalan punasen,
Pää kullan, terä hopean.
165
Heti pään käsin tavotti:
«Pysy pää miun piossa,
Kärki Jesuksen käessä!»
Sillon hauin halkaseepi,
170
Va?assa halean hauin
Siell’ oli lohi punanen;
Halattih lohi punanen,
Siell’ oli silie siika,
175
Siell’ oli sini keränen;
Niin purki puni keräsen,
Syämessä puni keräsen,
Siell’ oli tuli soronen,
180
Päältä taivosen kaheksan,
Ilmalta yheksältä.
Nei?yt Maaria emonen,
Rakas äiti armollinen
185
Heti poltti kylkehensä,
Kuumotti kupehensa,
Äärehensä ärjötteli.
Niin emä enämmän tiesi:
190
Kut’ ei luotu kuolomahan,
Tuskih tulen punasen,
Antervoisen ailuhissa.
Nei?yt Maaria sanoopi:
195
Valkianen Luojan luoma,
Panu Jesuksen panema,
Porohisi peittelete,
Kätkete kypeniisi
200
Yöllä piilleteltäväkse
Hiilisessä hiertimessä,
Kesän kultaisen kesellä!
Tuli nosta taivoseh,
205
Ku kuki emonsa luokse,
Luokse valta vanhempansa!»
Jos panu pahan tekee,
Tuli rikki turmelee
210
Päitse auvon autuaan,
Vesiviitta Vaitan poika,
Suoviitta Kalevan lapsi,
Tulen suuta sulkemah,
215
Tee tuli tehottomaksi,
Panu miehuottomaksi,
Valkie varattomaksi!
SKVR I4 281
ISO TAMMI
Olipa ennen neljä neittä,
Koko kolme morsienta,
Valehtiin lempilehti,
Vietih maalle kasvajalle,
5
Sihen kasvo kaunis tammi,
Yleni vihanta virpi:
Latva täytti taivosehen,
Lehvät ilmoille levisi,
10
Hattarat hajuomasta.
Pilvess’ pität pisarat,
Pisarissa laajat lammit,
Lammiss’ on veno punaset
15
Nuoret miehet nairnattomat
Punovat punasta köyttä,
Köyttä rauta rahnikoivat
Sitoa meren sivua,
20
Jotta tyynenä pysyisi,
Kannan laksi kaunehena,
Vieä Vienan neitosie,
Kaupunnin kotikanoja.
SKVR I2 1230
ISO HÄRKÄ
Hämehessä härkä synty,
Sonni Suomessa sikesi,
Häntä torkku Torneossa,
Pää keikku Kemijoella.
5
Härän sarvien väliä,
Kuukauen orava juoksi
Härän selkäluuta myöten,
Sekä selkän että häntä.
10
Virokannas viilemäh,
Palvanen pitelemäh;
Härkä päänsä häilähytti,
Mustat silmänsä mulisti,
15
Palvanen pajuille pääsi,
Virokannas vitsasille.
--------------virren laulajalle,
Saparo sanan sepille,
20
Tietä mielitehtosien.
SKVR I2 892
KALEVAN POJAN KASKI
Tuo kaunis Kalevan poika
Läksi kasken kaantaan;
Leikka puun ensimmäisen,
Niin kavahti kannon pääh,
5
«Sini kaski kaatuoh,
Soti pelto sortuoh,
Kuni ääni kuuluo!
Elköö kannot kasvao,
10
Kaskeh pojan Kalevan,
Sole kullan sorrentah!»
SKVR I2 925
HIIHTÄVÄ SURMA
Ajattelee aika tauti
Talon aittojen takana:
«Kenen tappanen talosta?
Tappaisin tytön talosta,
5
Ajatteli aika tauti
Talon aittojen takana:
«Kenen tappanen talosta?
Tapanko pojan talosta?
10
Katoneepi kaskikirves,
En tapa poikoa talosta.»
Ajatteli aika tauti:
«Tapanko ukon talosta,
15
Tapanko akan talosta,
Katonooko suuri karja,
Levinneekö lehmiläävä.
Tapanko minnän talosta,
20
Saapi naisen naimisella,
Ehkei lapselle emoa.»
SKVR I2 1033
RUTSA
Poika tuhma Tuiretuisen,
Lapsi kehjon Kieretyisen
Rekeh reutoaksen,
Korjah kohennaksen,
5
Ajoa karitteloo
Selvällä meren selällä,
Ulapalla aukiella;
Neiti vastah tuloo.
10
«Tule, neiti, korjahani,
Alle viltin vieretäte.»
Niin neiti sanoiksi virkko:
«Tulkoo Tuoni korjaasi,
15
Poika tuhman Tuiretuisen
Niin sano toisen kerran:
«Tule, neiti, korjah,
Alla viltin vieretäte.»
20
«Tulkoo Tuoni korjahasi,
Manala rekyöhösi.»
Oli aikoa vähäsen,
Niin kerralla kolmannella
25
Poika tuhman Tuiretuisen,
Lapsi kehjon Kieretyisen:
«Tule, neiti, korjahani.»
Neiti korjah kohosi,
30
Niin tuossa lepäeleepi
Nuoren neitosen keralla.
Niin neiti sanoiksi virkko:
«Lienetkö sukua suurta,
35
Itse noin sanoiksi virkko:
«Enkä suurta, enkä pientä,
Poika tuhman Tuiretuisen.»
Sanan virkko, noin nimesi:
40
Lienetkö sukua suurta,
Isoa ison aloa?
Niin neiti sanoiksi virkko:
«Enkä suurta, enkä pientä,
45
Lapsi kehjon Kieretyisen.»
Poika tuhman Tuiretuisen
Veitsin längensä levitti
Rauoin rahvoi rahkesa:
50
Kun nakron emoni lapsen,
Makasin sisarueni
Selvällä meren selällä,
Ulapalla aukialla.»
SKVR I2 978
Legendoja
LAPSEN ETSINTÄ
Marjanen mäeltä huuti,
Punapuola kankahalta:
«Tule, neiti, poimimahan,
Vyö vaski, valitsemahan,
5
Mato musta muikkoapi.»
Neitsy Maaria emonen,
Rakas äiti armollinen
Viitisekse, vaatisekse,
10
Vaattehilla valkehilla.
Läksi marjan poimentaan,
Punapuolan katsontaan.
Niin meni mäille, sano,
15
Punapuolan kankahalta:
On marja näkemiehen,
Puola ilman luomeehen,
Alahahko ois maasta syöä,
20
Tempo kartun kankahalta,
Senni päällä seisataksen,
Heitti marjan helmohinsa,
Helmoiltansa vyönsä päälle,
25
Rinnoiltansa huulellensa,
Huuleltansa kielellensä,
Siitä vatsahan valahti.
Siitä tyyty, siitä täyty,
30
Lihavaksi liittelehen.
Niin kohun kovoa kanto,
Vatsan täyttä vaikieta,
Kanto kuuta kaksi, kolme,
35
Neljä kuuta, viisi kuuta,
Seitsemen, kaheksan kuuta,
Ympäri yheksan kuuta,
Vanhojen vaimon määriin
40
Niin kuulla kymmenennellä
Lyöäh kavon kipua,
Immen tulta tuikatah,
Vaimon vaivaksi tuleepi.
45
«Piltti pieni piikaseni,
Lähe kylpyä kylästä,
Saunoa Sarajahasta,
Jossa huono hoivan saisi,
50
Piltti pieni piikojansa,
Hyvä kielas käskieki,
Kepiä kehuttuoki,
Sekä juoksi, jotta joutu,
55
Alahaiset maat yleni,
Ruman Ruotuksen kotihin.
Ruma Ruotus paitulainen
Syöpi, juopi pöyän päässä,
60
Aivin aivinaisillaan,
Elääpi hyvän tavalla.
Ruma Ruotuksen emäntä
Liikku keski lattiella,
65
Sano Piltti piikojansa:
«Läksin kylpyä kylästä,
Saunoa Sarajahasta,
Jossa huono hoivan saisi,
70
Ruma Ruotuksen emäntä
Sanan virkko, noin nimesi:
«Ei ole kylpyä kylässä,
Saunoa Sarajahassa;
75
Huone hongikko koissa,
Johon portot pojan saapi,
Tuulen lautat lapsen saapi.»
Piltti pieni piikojansa
80
Sano tuolta tultuaan:
«Ei ole kylpyä kylässä,
Saunoa Sarajahassa.
Ruma Ruotus paitulainen
85
Päässä pöyän paioillaan,
Aivin aivinaisillaan,
Elääpi hyvän tavalla.
Ruma Ruotuksen emäntä
90
Liehu sillan liitoksella.
Mie sanon sanalla tuolla:
«Läksin kylpyä kylästä,
Saunoa Sarajahasta,
95
Avun anke tarvitseepi.»
Ruma Ruotuksen emäntä:
«Ei ole kylpyä kylässä,
Saunoa Sarajahassa,
100
Huone hongikko keolla,
Johon portot pojan saapi,
Tuulen lautat lapsen luopi.»
Vaimon vaivalle tuleepi;
105
Niin sano toisen kerran:
«Sekä juokse, jotta jouvu,
Mene kylpyä kylästä,
Saunoa Sarajahasta,
110
Avun anke tarvitsisi.»
Piltti pieni piikojansa,
Hyvä kielas käskieki,
Kepiä kehuttuoki,
115
Alahaiset maat yleni,
Ylähäiset maat aleni.
Ruma Ruotus paitulainen
Syöpi, juopi pöyän päässä,
120
Aivin aivinaisillaan,
Elääpi hyvän tavalla.
Sano Piltti piikojansa:
«Läksin kylpyä kylästä,
125
Jossa huono hoivan saisi,
Avun anke tarvitsisi.»
Ruma Ruotuksen emäntä
Liikku keskilattiella,
130
Sanan virkko, noin nimesi:
«Eule kylpyä kylässä,
Saunoa Sarajahassa;
On talli Tapomäellä,
135
Johon portot pojan saapi,
Tuulen lautat lapsen luopi.»
Piltti pieni piikojansa
Sekä juoksi, jotta joutu,
140
«Eule kylpyä kylässä,
Saunoa Sarajahassa.
Ruma Ruotuksen emäntä
Sanan virkko, noin nimesi:
145
Huone hongikkokeolla,
Johon portot pojan saapi,
Tuulen lautat lapsen luopi.»
Niin sanoo mokomin.
150
Yhä tuskaksi tuleepi,
Painuupi pakolliseksi,
Vaimon vaivoksi tuleepi,
Kohtu käänty kovaksi,
155
Sanan virkko, noin nimesi:
«Piltti pieni piikaseni,
Lähe kylpyä kylästä,
Saunoa Sarajahasta,
160
Avun anke tarvitsisi.»
Piltti pieni piikojansa
Sekä juoksi, jotta joutu,
Alahaiset maat yleni,
165
Ruman Ruotuksen kotihin.
Ruma Ruotus paitulainen
Syöpi, juopi pöyän päässä,
Päässä pöyän paioillaan,
170
Ruma Ruotuksen emäntä
Liikku keski lattiella,
Liehu sillan liitoksella.
Piltti pieni piikojansa
175
«Läksin kylpyä kylästä,
Saunoa Sarajahasta,
Jossa huono hoivan saisi,
Avun anke tarvitsisi.»
180
Sanan virkko, noin nimesi:
»Ei ole kylpyä kylässä,
Saunoa Sarajahassa;
On talli Tapomäellä,
185
Johon portot pojan saapi,
Tuulen lautat lapsen luopi.»
Piltti pieni piikosehe
Sekä juoksi, jotta joutu,
190
«Ei ole kylpyä kylässä,
Saunoa Sarajahassa,
Jossa huono hoivan saisi,
Avun anke tarvitsisi.
195
Sanan virkko, noin nimesi:
«On talli Tapomäellä,
Huone hongikkokeolla,
Johon portot pojan saapi,
200
Oli aikoa vähäsen,
Vaimon vaivakse tulee,
Kohtu kääntyy kovaksi,
Vatsan täysi vaikieksi.
205
Koprin helmansa kokoili,
Käsin kääri vaatteensa,
Itse noin sanoiksi virkki:
«Lähtie minun tuleepi,
210
Eli orjan palkkalaisen.»
Astua taputteloo
Huonehesen hongikolle,
Tallih on Tapomäelle.
215
«Hengeäs, hyvä heponen,
Vatsan kautti vaivallisen,
Kyly löyly löyähytä,
Sauna lämpönen lähetä
220
Jossa huono hoivan saisi,
Avun anke tarvitsisi.»
Hengäsi hyvä heponen,
Kylyn löylyn löyähytti,
225
Vatsan kautti vaivallisen.
Jouluna Jumala synty,
Paras poika pakkasella,
Synty heinille heposen,
230
Neitsy Maaria emonen,
Rakas äiti armollinen
Piiletteli poiuttahan,
Kullaista omenoansa
235
Alla korvon kannettavan,
Alla juoksovan jalaksen.
Kato pieni poikuoh,
Kultainen omenuutensa
240
Alta juoksevan jalaksen,
Alta korvon kannettavan.
Etsi pientä poiuttansa,
Kullaista omenoansa,
245
Talvella lylyin lipein.
Etsittiin, vain ei löytty.
Neitsy Maaria emonen
Kävi teitä asteloo,
250
Niin tielle kumarteleksen,
Itse noin sanoiksi virkki:
«Tiehyöt, Jumalan luoma,
Näitkö pientä poiuttani,
255
Tie vastaan sanoo:
«Jos tietäisin, en sanoisi;
Poikas’ on minunki luonut
Ratsuilla ajettavaksi,
260
Neitsy Maaria emonen,
Rakas äiti armollinen
Aina etsivi etemmä.
Kuuhut vastaan tulevi,
265
Itse noin sanoiksi virkki:
«Sie kuuhut, Jumalan luoma!
Näitkö pientä poiuttani,
Kullaista omenoani?»
270
«Jos tietäisin, en sanoisi;
Poikais on minunki luonut
Päivällä katoamahan,
Yön on aian paistamahan.»
275
Neitsy Maaria emonen,
Rakas äiti armollinen
Etsi pientä poiuttansa,
Kullaista omenoansa;
280
Päivälle kumarteleksen:
«Sie päivä, Jumalan luoma!
Näitkö pientä poiuttani,
Kullaista omenoani?»
285
Sanan virkko, noin nimesi:
«Poikas’ on minunki luonut
Päivän ajan paistamahan,
Yön ajan lepäämähän.
290
Kultainen omenasi
Ylisessä taivosessa,
Isän Jumalan sialla,
Tulee sieltä tuomitsemaan.»
SKVR I2 1103
SEPÄN KAHLINTA
Aina muuta muistellahan,
Vaan ei tuota millonkan
Suurta surmoa Jumalan,
Kovaa Herran kuolemoa,
5
Kavoteltu kaikkivalta
Satakeihään keralla,
Tuhat kärellä miekan;
Eik’ ehoilla suuremmilla,
10
Heponen sulalla seiso,
Varsa juoksi vartta myöten,
Maho putkella makasi,
Kasi nauku naulan tiessä,
15
Kuin on Luoja kuoleteltu,
Kavoteltu kaikkivalta,
Kivet on allet kiusattuna,
Kivet alle, poaet peälle,
20
Niin päivyt Jumalan luoma
Lenti peätönnä kanana,
Puonna siipi siuotteli
Luojan hauan partahilla.
25
«Nouse, Luoja, kuolomasta,
Herra, hauasta hereä,
Elikkä tulen mieki
Kerallasi kuolomahan,
30
Niin on meiän suuri Luoja
Sanan virkki, noin nimesi:
«Ei ole täältä nousominen,
Niinkun sieltä toivominen:
35
Someret syäntä vasten.
Sie päivyt, Jumalan luoma,
Lennä peätönnä kanana,
Puonna siipi siuottele
40
Paikallesi muinoselle!
Paista hetki heltehesti,
Toinen himmesti hiota,
Kolmansi koko terältä,
45
Paineles pakana kansa,
Nuoret nuolien nojahan,
Vanhat keihovarsillensa!»
Niin päivyt Jumalan luoma
50
Sialle on entiselle,
Paikalle on muinoselle.
Paisto hetken heltehesti,
Toisen himmesti hiotti,
55
Nuoret nuolensa nojahan,
Vanhat keihovarsillensa.
Niin on meiän suuri Luoja,
Nousi Luoja kuolemasta:
60
Poaterot sanoin pakasi,
Joet liikku, järvet järkky,
Vuoret vaskiset vavahti.
Nousi Luoja kuolomasta,
65
Meni köyhänä pajahan,
Kysyjähänä kellarihin.
Teällä rautiet takovi,
Sepät Hiitten hilkkasovi.
70
«Mitä nyt rautiet takovi,
Sepät Hiitten hilkkasovi?»
Sano julmin Juuttahia,
Pahin poikia pahoja,
75
«Niinpä siulla suuret silmät,
Niin on pitkät silmiripsit,
Niinkuin eklisen Jumalan,
Jonka moahan hautasima,
80
Kivet alle, kivet peälle,
Someret syöntä vasten.»
Sanovi suuri Luoja,
Puhuvi puhas Jumala:
85
Sillä pitkät silmiripset:
Viikon katson Luojan suuhun,
Partahan palanpurijan,
Leukohin lesottelijan.»
90
Pahin poikia pahoja:
«Sen tein pahinta työtä,
Kuin en muistant mittaella,
Kuin on pitkä Luojan kagla,
95
Miten poikelle leveä.
En site takoa taia.»
Niin sano suuri Luoja
Puhuvi puhas Jumala:
100
Niin on pitkä, niin on paksu,
Niin on poikelle leveä,
Kuin on kaklasi omasi.»
Sano julmin Juuttahia,
105
«Eipä mun käteni keännyt,
Eikä sormeni sopine
Miun mittoellakseni.»
Sanovi suuri Luoja:
110
Miun ne sormeni sopis
Minun mittoellakseni.»
Sano julmin Juuttahia:
«Jos minä antanen mitellä,
115
Eikä paina palkimehen;
Ei lukku käsin avata,
Loirat sormin lonkuole,
Ei ole avvan’ tehty,
120
Sillon antavi mitellä.
Niin on suuri Luojuemma,
Niin meiän Jumalutemma
Sillon lukkuhun lukotti,
125
Niin siitä sanoiksi virkki:
«Pysys tuossa pintahine,
Parus tuossa, pantahinen,
Tekemässäsi pahassa,
130
Kuni kuuta, aurinkoa,
Päiveä hyvännäköistä!»
Perän kanto kalliohon,
Itse noin sanoiksi virkki:
135
Tuli taivosen valoksi,
Vesi rauan karkiaksi!»
Niin kirkasi kiven kovaksi,
Karju rauan karkieksi.
SKVR I2 1105a
ORJAN KAPINA
«Mänes oro juottamahan,
Laukki laineuttamahan
Avennosta talvisesta!»
– Eipä juo heposen varsa.
5
Toisen kerran päänsä päälle:
Keksi tähen taivoselta,
Pilkan pilvien raolta.
Nousi oron selkähän,
10
Ajo juoksulla kotihin,
Samolla pihalle soapi,
Heitti moahan marhaminnan,
Hietahan helyt heposen,
15
Ruma Ruotus paitulainen
Syöpi, juopi pöyän päässä,
Päässä pöyän paioillahan
Aivan aivinaisillahan.
20
«Tämän päiväsen perästä
Ruok’ en Ruotuksen hevosta,
Kats’ en kiivahan kankaria;
Itse Ruotus ruokkioho,
25
Jo meill’ on parempi valta,
Jo on tähti taivahalla,
Pilkka pilvien raossa.
Pahoin maksoit orjan palkan,
30
Lyhyellä kyynärällä,
Saralla venytetyllä.»
SKVR I2 1182
Legendoja
ERÄNKÄVIJÄN LAULU
Mieleni minun tekisi,
Mieli käyä Metsolassa
Metsän neittä naiakseni,
Metsän mettä juoakseni,
5
Kuuta kuusen juurehista.
Kohottelen koiriani,
Jousieni jouvuttelen:
Ota, metsä, mieheksesi,
10
Korpi, kolkkipojiksesi!
Metsä haisuo havulta,
Mies haisee meen maulta.
Mielikki, metsän emäntä,
15
Väännä vainut vempeleelle,
Tuhku kaarelle sivalla,
Tulla koiran sieramihin
Vilullaki vihmallain
20
Jotta koiran kohti panna,
Penun julkijuttamahan
Metsolassa mieholassa!
Mielikki, metsän emäntä,
25
Kun kuulet miun tulevan
Miehen aimo astuaksi
Urohoisessa väessä,
Miehisessä joukkiossa,
30
Laita kulta kuontaloihin,
Pane vaskivartaloihin;
Keträä sininen lanka
Sinisestä kuontalosta,
35
Veä siitä sininen lanka
Niin läpi salon sinisen,
Josta kulta kuunteloo,
Hopie tilin tekeepi!
40
Mesikämmen källeröinen,
Kun sie kuulet miun tulevan,
Miehen aimon astuvaksi,
Kyte kynnet karvoihisi,
45
Ohtonen, metsän omena,
Mesikämmen källeröinen!
Niin se ohto käänteleksen,
Kun pyy pesäsä päällä,
50
Vasten miestä valkieta,
Kohin koivun karvallista.
Ohtonen, metsän omena,
Pärejouset, puikkonuolet,
55
Minä hiihän hiljallen,
Verkkasellah vetelen;
Hiljallen on huono käyä,
Sauan voimaton pitää.
60
Tuolle kummulle kuleta,
Josta saalis saatanehen,
Erän toimi tuotanehen!
Harvon on nähty näilla teillä,
65
Vaivasilla valkioilla,
Ihmeheks’ on saalis saatu,
Virsiksi Jumalan vilja.
Anna, ainoinen Jumala,
70
Toisteki, totinen luoja,
Näin tässä elettäväksi,
Toisin puuhaeltavaksi!
Niin sillon sanottihin:
75
Esivanhemmat elätit,
Niin mikset minua syötä
Su’un suurilla paloilla,
Herkkuloilla heimokunnan?
80
Vil’l’an antaja vihastu?
Ellös suuttuo, Jumala.
Maan pitäjä, pillastuo!
Toki anna ajallasi,
85
Pojan polvi päivänäni
Kyllin syöä, kyllin juoa,
Kyllin antoa kylään!
SKVR I4 1095
ERÄNKÄVIJÄN LAULU
Sato ukko uutta lunta,
Palvanen vitiä visko
Sykysyisen uuhen verran,
Verran talvisen jäniksen.
5
Itseni ajatteleisi
Ukon uuelle lumelle,
Jäniksen jälettömälle,
Hiiren hiihtamattomalle.
10
Ain’ on mieleni apio,
Sitä min’ oon sangen sairas,
Muut sanoo saanehensa,
Eriä on arvelevat,
15
Tuomatuutta tuikutamma.
Mistä suuttu suuri luoja,
Vil’l’an antaja vihastu?
Su’un syötit, synnyn syötit,
20
Niin miks’ et minua syötä
Su’un suurilla paloilla,
Herkuloilla heimokunnan?
Ei ne muutkana paremmat,
25
Eikä miehet mielusimmat.
Muut ne vievät viekkahulla,
Muut ottavat ounahuolla;
Mie en veisi viekkahulla,
30
Miks’ et anna, antoluoja,
Lupaa, luja Jumala,
Iälläni, ajallani,
Pojan polvipäivinäni?
35
Enkä välttäsi vähälle,
Kysyn kynttä kymmenestä,
Karvoa monen näköistä,
Nähä näillä silmilläni,
40
Pojan polvi päivinäni.
SKVR I4 1096
KARJAN VARAUS
Hiiest’ on hyvä heponen,
Vuoressa valitut varsat,
Hyvälle hypittäjälle,
Ajajalle ankaralle.
5
Lumisorkka, luu kapio,
Kun katsoit katollisessa,
Varoit alla varjolauan,
Alla kaunihin katoksen,
10
Niin Jesus kesän tekee,
Jumala suvet aukesi.
Heitin maah marhaminnan,
Hietah helyt heposen.
15
Kauneheni kartanolle
Alta kaunihin katoksen,
Toisen alta kattolauan.
Nyt katso katottomassa,
20
Risusille pääaloille,
Kun katsot katollisessa,
Varoit alla varjolauan,
Alla ainosen käteni,
25
Viatonna, vilpitönnä,
Sanatoissa, saamatonna.
Neisyt Maaria emonen,
Rakas äiti armollinen,
30
Eläjiä ensimmäinen,
Työnnä pitin piikojasi,
Paras palkkalaisiesi
Minun karjan katselooh,
35
Yöt seiso suka käessä,
Päivät vihko kainalossa,
Sekä syötä, jotta juota
Herasesta hettiestä,
40
Ota sie torvi tuolta maalta,
Tuolta tuomikko purolta,
Puhu tuohon torveesi,
Kumahuta kuuluhusi.
45
Ahovieret armahakse,
Suovieret somerikoks,
Syöä suolta suoviesi,
Ahon päästä aumojasi,
50
Ahon vieret armahina!
Mielikki, metsän miniä,
Tellervo, Tapion neiti,
Utupaita, helma hieno,
55
Ohtonen, metsän omena,
Mesikämmen källeröinen,
En mie kiellä kiertämästä
Enkä käymästä epeä,
60
Erin on kullaki emua.
Mielikki, metsän emäntä,
Tuurikki, tytär Tapion,
Utupaita, helma hieno,
65
Jotta juota juolaaksi,
Apata alanenäksi
Tänä Jesuksen kesänä,
Maarian sulana syyssä,
70
Ilman ruoko ruohottani,
Ilman henki heinittäni!
Ohtonen, metsän omena,
Käy sie kaiten karjamaita,
75
Kun sie kuulet karjan kellon,
Heliän hevosen kellon,
Pääsi tunge turpehesen,
Mätä viljo mättähi!
80
Hapata tyhyttelöpi
Alla kuusen kukkalatvan,
Alla pehkovan petäjän.
Siit’ ei syöen syömät puutu,
85
Siitä syötä syölääksi,
Apata alanenäksi,
Iälläni, ajallani,
Pojan polvi päivinäni!
90
Tuurikki, tytär Tapion,
Ohtonen, metsän omena,
Mesikämmen källeröinen,
Tapelkaan talviaiat,
95
Kesän tullen, suon sulaten,
Lätäköien lämmitessä,
Anna suot sopusin olla,
Ahon vieret armahana,
100
Vihomatta viljan juosta,
Jott’ ei karja kaipahtaisi,
Ei viho emännän vilja
Tänä Jesuksen kesänä,
105
Herran hellänä hyvänä!
Ohtonen, metsän omena,
Mesikämmen källeröinen,
Jos sulle halu tuloo,
110
Närehille närävasi,
Lepän oksille levitä;
Elä kose konnanaka,
Rupia rumanakana
115
Päitse auvon autuahan,
Niin teemmä sulat sovinnot,
Kesä rauhat ratkoamma,
Iäksemme ilmasekse,
120
Siitä sinne tie menevi,
Rata uusi urkenevi
Paremmille laulajille,
Tietävämmille runoille.
SKVR I4 1397
TULEN VIHAT
Nousi neitonen norosta,
Puna pakla painimesta,
Neiti musta, pää keritty,
Tyttö vilku nännäköinen,
5
Väänti ilman väkkäröjä,
Polvin pyöripi porossa.
Yön tytti, hämärän neiti
Kypenissä kyynäsvarsin.
10
Paineli pakolliseks,
Juoksi polvesta veteh,
Vyö lapusta laineh
Tuskissa tulen punasen,
15
Siinä tulta tummenteli,
Valkiaista varventeli,
Teki tulen tehuttomaks,
Panun miehuottomaks.
SKVR I4 280
NIMETTÖMÄT TAUDIT
Vaka vanha Väinämöinen,
Tietäjä iänikunen,
Virren ponsi polvuhinen.
Lapset Vuojelan lahoopi,
5
Tauissa nimettömässä,
Nimen tietämättömässä;
Alta lattiet lahoopi,
Päältä peite märkänööpi.
10
Kuuli Vuojelan läsivän,
Urajavan Untamalan
Tauissa nimettömässä,
Nimen tietämättömässä;
15
Päältä peite märkänööpi.
Sillon vanha Väinämöinen
Niinpä pani pa’an tulelle,
Laitto keiton kiehumahan.
20
Kolme päiveä kesäistä,
Yötä Annan aikuista;
Sai on voie valmeheks,
Jo rasvat rakennetuks.
25
Kirskasi kiven kaheksi,
Paasen kolmekse palaksi,
Siit’ on voiti voitiella.
Onko voitiet vakaiset,
30
Niin kivi kiveh tarttu,
Paasi paateh rupesi,
Nyt on voitiet vakaiset,
Katsimet alinomaiset.
35
Tauista nimettömästä,
Nimen tietämättömästä.
SKVR I1 678
LYYRISIÄ RUNOJA
Kuta kuulen, niin kujerran,
Ennen saatuja sanoja,
Opetuita luottehia.
5
Omat tieltä tempomani,
Päistä heinän hieromani,
Kanarvoista katkomani.
Olin piennä paimenessa,
10
Menin sillon mättähälle,
Kiven kirjavan sivulle,
Paaen paksun lappehille.
Niin sain sanoa saatu
15
Kukkaroh kultaseh,
Vaskiseh vakkaseh.
Kuin aika tosin tuloo,
Aukoan sanasen arkun,
20
Poikki puolin polvilleni.
Ei sampo sanoja puutu,
Luottehia Lemminkäinen:
Luottehillen lahoovi,
25
SKVR I3 1278
Kokko lintujen savonnan,
Tuuli haahen päiväyksen;
En tieä poloinen poika,
5
Tällä inhalla iällä,
Katovalla kannikalla:
Tulehenko teen tupani,
Vai veteh saunan salvan;
10
Vesi vienee ikäti.
Vaan lyömme mereh murihin,
Virsiväkkärän väkeh,
Ilossa ikä kuluupi,
15
SKVR I3 1420
Syöen kaunonen tulee,
Hyvä muoto nunnotellen,
Anna vastaki, Jumala,
5
Kyllin syöä, kyllin juoa,
Kyllin antoa kyläh!
Anna vastaki, Jumala,
Toisteki, totinen Luoja!
10
Opasteles, orpolapsi!
Ei neiessä neuojoa,
Orpossa opastajoa;
Neuottu itseki neiti,
15
SKVR I3 1471
Syntynyt sylin pitää,
Emon tuoma tunnustaapi.
Mikä määt koolle saatto,
5
Juomahan yhen pikarin,
Yhen kannun katomaan,
Kun yhen emosen lapset,
Yhen kantamat kaposen,
10
Yhen sotkan suorittamat.
Emo neuo poikoansa,
Vaimo vaivan nähtyönsä,
Kun kuki sukiraojansa,
15
«Poikuoni, nuorempani,
Lapseni, vakavuuteni,
Jos sie jouvut juominkihin,
Tapaut mihen tahansa,
20
Anna toisen toinen puoli,
Pahemman parempi puoli!
Äsen sinusta mies tuleepi,
Uros selvä selkiääpi
25
Jutut julki polkomahan.
Issu puolella sialla,
Niin sinusta mies tuleepi,
Anna toisen toinen puoli,
30
SKVR I3 2005
Paju puita, mätäs maita,
Kiiskinen veen kaloja,
Ilman lintuja tiainen.
5
Suukkona kovalla säällä,
Ahven arka, märkä perse
Sykysyt syvillä uipi,
Kesät kuivilla kutoo.
10
Ori konstin koipiellen.
Hyvä on hylkeen eleä,
Syöpi luotaan lohia,
Sivultaan on siikasia,
15
Siiall’ on siliät pellot,
Tavilla laki tasanen.
Harvon hauki vieraana,
Siika ei sinä ikänä,
20
Ei sika sinistä tieä,
Lammas langan painiosta.
Nyt on kärsä persiellä,
Ei sitä sitoa taia.
25
Sitä laulaja latoopi,
Mitä sylki suuhun suopi,
Vesi kielellä vetääpi,
Kuulla noien kultasien,
30
Nousevalle nuorisolle,
Kansalle ylenevälle.
Emo neuo poikoahan,
Vaimo vaivansa näköä:
35
Poikuoni nuorempani,
Lapseni vakavuuteni,
Elä kihla kirkkotiellä;
Pahimatki jalkavaimot
40
Sinisukkaah sioksen,
Punapaglaan paneksen.
Tuolta naio, poikuoni,
Kiven puista kiirehellä,
45
Ota olki huhmarelta,
Joll’ ois huntu huutehessa,
Perä petkelen tomussa,
Varsi jauhon valkiessa!
50
Uros selvä selkiäpi,
Läpi käymähän keräjät.
Laula syyten virsiänsä,
Eikä koski vuolaskana
Lase vettänsä loputin.
Siitä sinne tie menevi,
Rata uusi urkenevi
Paremmille laulajille.
SKVR I3 1998, 1347